Jep. Pääsiäinen. Tilanne juuri se pahin mahdollinen mitä ajatella saattoi. Sisäilmanäytteistä löytyi homeitiöitä, mutta liian vähän. Kaikki on siis virallisen kannan mukaan kunnossa. Oujee. Talossa on paljon pieniä ongelmia, mutta mikään ei ole merkittävä, eivätkä ne kuuleman yhdessäkään ole tarpeeksi merkittäviä. Anteeksi? Noh, nyt on kilpailutus menossa siitä ketä piirtää meille uuden katon. Itse uskon edelleen että katossa on se suurin vika, jostain se pääsee pullauttamaan itiöitä sisälle, tai sitten ongelma on siinä että kun vedimme listat pois, niin sieltä on tuprunnut. Noh, katto menee uusiksi, lämmöntalteenottolla varustettu ilmastointi laitetaan ja parit seinät on jo purettukin. Kesä menee siis remppailessa.
Mutta jotta kombo olisi mahdollisimman hyvä, niin minun varma työpaikkani ei sitten ollutkaan niin varma. Kunta säästää ja kenenkäs työpaikan edestä se viikate heiluu? No minun tietenkin. Virka jota sijaistan pistetään ilmeisesti jäähylle koko ensi vuodeksi. Nähtävästä sekin on siis mahdollista. Noh, eipä sitä olisi yöunetkin välillä vieneen raadannan tuloksia halunnutkaan ensi vuonna katsella ja jatkaa. Kyllä työntekijä on tarpeellinen vain silloin kun on tarpeen, muuten yksilöllä ei tunnu kunnallisella puolella olevan paskaakaan merkitystä. Mutta oikeasti en voi valittaa, työsoppari oli vain kevään enkä olisi voinut olettaa muutenkaan automaattista jatkoa. Harmittaa se silti, työn saaminen kun on oikeasti keväällä mission impossiple. Minullakin näitä pätevyyksiä riittää, mutta kun tuntuu ettei mikään riitä. Kaiken päälle pitäisi olla 10- vuotta työkokemustakin alalta. Noh, ehkä se joskus helpottuu. Pitäisi jaksaa, jaksaa ja jaksaa taistella paikoista. Mun taistelutahtoni on vain väsähtänyt. Kaipaa jo sitä että välillä kaikki olisi helppoa, tai sujuisi edes lähes kivuttomasti.
Tällä viikolla itkin ihan aitoa väsymystä. Ihanaa siinä oli se, että tällä kertaa ymmärsin että kyse on väsymyksestä. Ymmärsin myös sen, että minulla on oikeuskin olla väsynyt tässä tilanteessa. Olen kuitenkin koditon ja kohta myös työtön, ketäpä se nyt ei stressaisi. Ehkä aina ei tarvitsekaan esittää että kaikki on ok. Eihän tämä tilanne nyt ole mitenkään ok, mutta kyllä sen kestää silti voi. Pääsiäinen tuli siis todellakin tarpeeseen. Parit kunnon yöunet ovat tehneet ihmeitä, olo on taas hetkellisesti kuin uudella ihmisellä. Uskoakin taas löytyy, ehkä asiat tänäkin vuonna järjestyvät. Se on ainakin varmaa, että pankki myöntää meille lainaa niin paljon kuin tarvitsemme, koska on pakko. Itku tuleekin ehkä sitten kun niitä pitäisi maksaa. Juurihan minä taas Kelalle yli 500€ maksoin opintotukia takaisin, saman verran meni taas kerran homeidenanalyyseihinkin... huoh. Mutta laskeskelin, että työttömyystuilla saan kuitenkin maksettua kaikki lainani. :D Ja tuskin minä nyt toimetonna jaksan syksyllä olla, vaikka oman alan työt menisivätkin taistelutahdon (=taisteluvoimien) puutteesta ohi suun.
Mutta ei täällä nyt ihan 24/7 olla epätoivon partaalla. Välillä on hyviäkin hetkiä, kuten yhtenä kauniina arki-iltana, jonka sain tallennettua kameran linssiinkin iltalenkilläni.
Ystävänpäivänä sain aivan ihanan kortin!
Pääsiäisen ajattelin viettää vain olemalla, ystäviä tapaamalla, roskia polttamalla ja ah, saunomalla ja meressä pulikoimalla. Elämässä on lopulta kaikki hyvin, pitää vain kiivetä sen oman kuplansa ulkopuolelle katselemaan niitä kaikkia hyviä asioita! Pitäisi siis bloggailla useammin. :D
