lauantai 23. maaliskuuta 2013

Päiväni paviaanina

No ei, ihmisenä on pysytty. Jovelan emäntä haastoi minut kertomaan päivästäni. Koska arkeni ei ole taas kahteen vuoteen ollut mitenkään tasapainoista, kerronpa tässä nyt menneiden parin päivän tapahtumat, jotta saatte todistusta siitä että rytmiä ei tod. ole. ;) Kuvituksena jotain mitä olen tällä viikolla kamerakännykällä napsinut, eli ei mitään ihan huippuotoksia ole luvassa.

Eilen:

Kiitos viimeaikaisten sijaisuuksien olen päässyt taas rytmiin jossa heräilen luonnollisesti siinä seitsämän pintaan koska simahtelen nykyään kymmeneltä (noh, liukumaa voi toki olla pari tuntia eteenkin päin). Aina unta ei suoda edes näin pitkään, tänään herätys oli 5:30 mökillä. Kuten jokaisena aamuna kissan kanssa, aamun näky on ensimmäisenä tämä (ihan kuin joku unohtaisi että hän on olemassa):


Seitsämältä oltiin jo kasitien päällä. Aamulähtö mökiltä oli ihana. Kävin suihkussa, ruokin kissan, silittelin häntä hieman että toisen läheisyyden kaipuu tulisi täytettyä edes osaksi päivää ja tein eväät automatkalle (kahvia ja kaksi leipää - aina samat ajoeväät). Ajomatkalla keskustelimme taas henkeviä, en edes muista mistä...



Opiskelu sisälsi pelkästään kuvataidetta. Uusi kurssipuolikas alkoi. Pelkkää höpölöpötystä koko päivä. Ei paljoa menetelmiä tullut niidenkään neljän tunnin aikana (oletan että keskustelu menetelmänä olisi itsestään selvää kaikille opettajille?!). Jokin päivässä kutenkin viehätti (ehkä ne oli vain ne saavutetut läsnäolomerkinnät), tai sitten aktiivinen osallistuminen vaan toi päivään edes jotain järkeä. Kaikki konkreettiset tehtävät jäivät kuitenkin kotiin, kuinkas muuten. Sitähän tuo opiskelu on, paikanpäällä jauhetaan oikeasti paskaa ja kaikki homma tehdään itse kotona... sori vaan... mutta niin se vain on.

Puoli kahden tai kahden maissa olin taas jo mökillä. Mieli halaji hiihtämään, mutta viima oli niin viiltävä ja olo sairas että en uskaltanut. Terasille paistoi aurinko ja omituisesti se oli myös tuulensuojassa. Siinä sitten köllöttelin untuvatakki päällä viinilasin kanssa reilusti yli tunnin. 





Siivoilin mökin (imuroin ja tiskasin tiskit, siivosin kissan hiekkalaatikon ja muut perinteiset). Olin ajatellut olla mökillä ainakin siihen asti että vanhempani ilmoittaisivat saapuneensa Helsinki-Vantaalle, vielä oli paljon aikaa. Suunta siis aarrejahtiin. Saaliini tässä:










Löytyi pari kirjasarjaa jotka haluan pelastaa, erityisesti tuo Turun Kaupungin erittäin massiivinen yli kymmenen kirjan historiikki kivikaudesta tähän päivään kiehtoo. Myös hopeiset kauhat pelastin ihastuttamaan omaa keittiötäni...

Viiden jälkeen pakkailin tavarani ja vein kissan vanhemmilleni. Koska vanhukselle nuo paikan vaihtelut eivät ole enää ihan niin yksinkertaisia (ihan selvä dementia - pääsee tiistaina lääkäriin) niin jäin kisun kanssa hetkeksi hengailemaan, jotta toinen rauhoittuisi unten maille. Siinä ohessa tein yhden pienen kouluhomman ja tietenkin otin pikku päikkärit kissan kanssa. Kotona olin joskus puoli seitsemän aikaan... äkkiä tähteistä jonkin sortin pasta sekä jo viikonloppuna paistettuja possunpihvejä. Oli todella herkkua. Pastassa oli tomaattia, fetaa, valkosipulia, avokadoa sekä päälle vähän sitruunamehua (+mausteet tietenkin). Söin samalla kun katselin salkkarit. Sitten saikin taas juosta autolle ja mennä vanhempia vastaan. He heittivät minut kotiin koska pääni särki, alkuperäiseen suunnitelmaani kuului pieni lenkki kotiin. Taisin olla niin töttöröö aikaisen heräämisen takia, että olin jo ysiltä sängyssä. Hetken luin Riikka Pulkkisen kirjaa Totta... etenee jostain syystä todella hitaasti vaikka pidän kirjasta, ehkä.


Ja nyt kun katsotaan tarkemmin menneeseen tyhjän viinilasin läpi, voin todeta että tuo kuvailemani päivähän oli keskiviikko :D Ei siis torstai josta minun piti kirjoittaa... Torstai piti sisällään tiivistetysti 8-tien, raumalla kirppareilla hengailua, terveydenhoitajalla vierailua, kebabbia, siivousta, telkkaria, päivystykseen soittoa, yksityisen ajanvaraukseen soittoa (kyllä oli tietämätön vastaaja! Ei tiennyt niin mistään mitään) ja sen sekalaista. Hypätään nyt tähän päivään kuitenkin.


Tänään:

Heräsin jo kuudelta, ihan virkeänä. Outoa. Nousin puoli seiskalta, söin aamiaisen rauhassa, katselin aamutv:tä ja möllötin. :D Laitoin myös rakkaalle miehelleni puhelinnumeroni tekstiviestinä, jos vaikka olisi sattunut unohtamaan. ;D Herraa ei ollut saanut taas kiinni pariin päivään. Me ollaan vähän tällaisia molemmat. ;)

Koska eilinen poskiontelokokeeni näytti edelleen kaikua ja pääni on särkenyt taas joka ilta (ja päivä) tällä viikolla, päätin ottaa ohjat omiin käsiini. Olin saanut ajan lääkärille siinä yhden maissa, mutta ajattelin että jos edessä on punkteeraus ei minulla ole millään toivoa päästä tyksiin enä siihen aikaan (yhden jälk.). Siksi halusin mahdollisen lähetteen heti aamulla. Tomerana naisena kävelin (kyllä jo aidosti väsyneenä, kyllästyneenä ja lamaantuneena) asemalle heti kahdeksalta ja yksinkertaisesti vaadin päästä (perustellusti) lääkärin juttusille heti. Ja tutulle tohtorille pääsinkin, ONNEKSI. Hän epäili heti jotta tokkoko minulla mitään poskiontelotulehdusta on ja antoi lähetteen röntegiin. Tämähän ei tietenkään sijainnut samassa rakennuksessa vaan ajoin sitten ydinkeskustaan (onneksi on auto). Röntgenistä paperit ja kuvat kourassa takaisin lääkärille. Ei ollut nestettä onteloissa ei, vaan kysta ja ilmeisesti allergiaan/astmaan liittyvää turvotusta vain. Selvisipä sekin että omaan poikkeuksellisen pienet otsaontelot, mikä selittää herkän päänsärkytaipumukseni nenän tukkoisuustilanteissa. Tämä kipu tulee siis tuohon otsalle ja niskahartia päänsärky tasaisemmin koko päähän. :D Onhan se hyvä että edes vaihtelee välillä... vai mitä sanotte. Tosin niskahan ei enä vaivaa koska olen sitä jumpannut.

Ulkoistin itseni lääkäriltä hieman ennen kymmentä kortisoni + muut reseptit taskussani. Seuraavaan lääkäriaika oli vasta 11:15 (kyllä, varsinainen teemapäivä). Päätin piipahtaa Skanssissa kahvilla ja ostamassa lääkkeet. Tuli sitä ostettua vähän kasvatuspurkkejakin (vaikka mitään en muka tänä vuonna kasvata) ja muutakin pientä. Palailen niihin sitten aikanani. Kahviossa eräs mamma ihmetteli kuinka avoimesti nuoren nykyään vetäväh aineita... niinpä niin... aineita nimenomaan. Vaikka vähän epäilyttävälle tuo ehkä näyttää? ;D


Sitten ajelinkin kirurgin pakeille ja ilahduin kun löysin yhden 2h kiekkopaikan enkä joutunut maksamaan parkkeerauksesta. Kirurgi oli 45 min aikataulusta myöhässä (ainahan ne on). Saimme loppuajasta  (minä ja vanhukset) jo odotushuone jutteluakin aikaan, ensimmäisen puoli tuntia kaikki puhisivat yksinään. Visiitti oli melko turha, kuulin samat tarinat kuin aina ennenkin, mutta pakko se kontrolli oli käydä (koitin livistää siitä jo monta kertaa). Fysioterapialla jatketaan ja jos ongelmia ilmenee niin voin jatkossa olla suoraan yhteydessä kirurgiseen. Kyllä sekin jokin saavutus on, tarpeen tullen pääsen kirurgin puheille nopeammin ja ilman terveyskeskusta!! OHHOH 20 vuoden tahkoamisen jälkeen. Toivon kuitenkin ettei leikkausta koskaan tarvita vaan jumppa oikeasti auttaisi. Nykytietämyksen mukaan minua ei olisi alunperinkään pitänyt leikata. Kivat sille vaan sitten, ne olkapääleikkaukset kun tunnetusti on tosi "kivoja"! :)

Ilahtuneena "terveen" papereistani päätin piipahtaa kirpparilla. Mukaan tarttui kaksi todella ihanaa vaatetta. Keltainen tunika sekä musta mekko. Sitten kotiin lämmittämään edellisen päivän ruoka  ja siivoamaan koti siihen kuntoon että mies kehtaa tulla kotiin, mm. vessa/kylpyhuone jäi pesemättä eilen ja tiskiäkin oli taas vinopino. :) Syödessä katselin Suomen huutokauppakeisarin uusimman jakson (jotenkin olen koukuttunut tähänkin hörhöön sarjaan). Nippanappa kerkesin siivoamaan kun kalastaja  sitten jo tulikin pizzalaatikon kanssa. Olin siis luvannut tehdä hänelle ruoan, mutta enhän minä ollut vielä kerennyt edes sinne ruokakauppaan (näin järkevästi minä priorisoin tekemisiäni).

Olin päättänyt jo aiemmin että käyn tänään vahnemmillani kuuntelemassa matkakertomusta ja hakemassa kalastajalle tilaamani viskipullon. Sinne siis. Vanhemmilla vierähti reilusti yli tunti jutustellen. Neuvottelin myös jo syntymäpäivälahjastani... ;) Ruokakaupan kautta kotiin.

Ensimmäiset mopoilijat/moottoripyöräilijätkin ovat heränneet koloistaan. Ihan putkeen ei tällä mennyt, ajoi vilkkupäällä suoraa tietä. Voi voi... niin ja kiilasi tietenkin liian pieneen väliin tuohon eteen. Huoh. Miten noita jaksaa taas koko kesän? :)


Kotiin tultuani herra oli untenmailla ja minulla tuli hirveä himo ostaa lentoliput Kreikkaan. Olin jo painamassa osta nappulaa kunnes älysin mennä tarkistamaan onko asia Kalastajalle ihan ok. Opetus nro.10954666 älä herätä nukkuvaa karhua! Olin melko yllättynyt kun vastaus oli melko kiukkuinen. "No olet sitten puolestani nähtävästi päättänyt että lomailemme itseksemme"... siis HÄH! Perjantait ovat oikeasti todella huonoja päiviä raskaan viikon jälkeen tämän sortin keskusteluihin. Suutuspäissäni meinasin silti ostaa liput, sillä onko hänen nyt pakko haluta loma juuri niiksi viikoiksi kun kerrankin pääsisin taas jonnekkin. Tulin kuitenkin järkiini ja päätin odottaa huomiseen. Jos vaakakupissa on Kreikka ja Lappi, niin valitettavasti Lappi voittaa. :D Mutta toivon että saisimme huomenna asiaan yhteisymmärryksen. Jos emme, pidän kiinni omista suunnitelmistani ja ostan lippuni kuten ajattelin. En oikein pitänyt tuosta tämän päivän asenteesta, sillä koska minä olen mitään mutissut hänen reissuistaan, yhtälailla ilmoittaen ne on aina minullekin kerrottu. Tiedä noista, ehkä vika oli vain päivässä. Luulin että asia oli jo puhuttu... onneksi tarkistin siis. :D Loukata kun en todellakaan halua. Kyllä minä hänen kanssaan lappiin haluan ja yhteistä lomaakin, kun muuten nähdään niin vähän. Tässä on oikeastaan "parisuhteen" huonoin puoli, ei voi tehdä kaikkea just niin kuin haluaa. Tai voi, mutta olisihan se melko törkeää.

Ilta onkin sujunut sitten pientä iltapalaa tehden ja telkkaria toljotellen. Aika uupunut on ollut olo, mutta heti henkisesti terveempi kun kuuli ettei poskionteloissa olekkaan mitään. :D Särkylääkeannostakin olen jo vähentänyt. Tuon alakuvan vaasin kannoin kanssa aarrevarastostani. Törkkäsin kukan siihen juomaan vettä, mutta ehkä se pitää ihan purkkiin asti kuitenkin istuttaa. ;)


Tästä on siis hyvä jatkaa kohti viikonloppua, jolloin ohjelmassa on ainakin yhden 40v. pirskeet! Huh, alkaa ystävät olemaan vanhoja. ;) Loput siemenetkin pitää kylvää. Chili näyttää näin hyvälle jo.


4 kommenttia:

Lady of the Mess kirjoitti...

No johan sinulla on ollut lääkärissä ravaamista. Onneksi selvisi nekin poski- ja otsaonkalojutut! Se jo kummasti helpottaa, kun tietää, mistä on kyse.
Ja aikamoisia löytöjä oletkin tehnyt. Ihanuuksia - pakkohan nuo on ollut pelastaa!
Ihana kisuli on sulla ollut seurana - ja kisulit tietää kyllä, mistä löytyy aurinko!
Sitä aurinkoa toivottelen viikonloppuusi - ja tietenkin sille Kreikan matkalle;)

Saariston kasvatti kirjoitti...

Ja tuossa välissä olisi vielä oikeasti ollut yksi muukin aika, mutta sain sen peruutettua koska halusin selvittää poskiontelojutun kuntoon. :)

Jovelan Johanna kirjoitti...

Mahtava kirjoitus! Sullahan tapahtuu päivissä vaikka mitä. Kiitos kun osallistuit!

Ja mielettömiä löytöjä teit, wow! Yksi noista jutuista pisti silmään, se rannekoru Mulla on meinaan joskus tosi kauan sitten ollut samanlainen. Mitään hajua missä se nykyään on, mutta muistan miten louskuttelin niitä saranoituja paloja korussa. Taisin rikkoa yhden osan kerran. Joku hämärä muistikuva sellaisesta on, mutta tuon korun mallin ja kuvioinnin tunnistin heti.

Saariston kasvatti kirjoitti...

Heh, hyvä jos tykkäsit. on totta että pitäisi yseammin miettiä mitä kaikkea puuhaa, itselläni kun on taipumusta vaipua apatiaan jos mitään ei tapahdu. tästä tosin koitan irtautua, sillä eihän elämä ole suorittamista, peljästä olemisestakin pitäisi osata nauttia.

Tuon on sen Sarpanevan veljen tekemä koru, Penttikö hän oli? Meillä on hänen juttujaan ihan kauheasti, mutta toisaalta ne taidettiin valmistaa täällä Turussa? Tuo on jopa sopivan kokoinen, mietin josko joskus ihan käyttäisikin. :) pitäisi muutoinkin löytää/ tehdä kesällä jokin korulaatikko ja järjestää jutut siten että ne olisi helppo ottaa käyttöön. Tai no, miksi sitä kesään pitäisi odottaa. :)