tiistai 5. maaliskuuta 2013

Vintin aarteita vol 2.







Vihdoin sain mä oman lakupatukkain, 
oijoi se olikin tyhjä laatikko vain.

Rahaa en siitä maksanut lain,
vaan palkaksi sen lumitöistä sain.

Hölmömpi ei ole laukkukaan
jolla sen sisään kotiin kantaa sain.



6 kommenttia:

Virpi kirjoitti...

Ihana palkka lumitöistä : )

Lady of the Mess kirjoitti...

Onpas komia laukku - eikä purkissakaan vikaa ole. Hyväpalkkaisen homman olet löytänyt;)
Mukavaa viikkoa sinne!

Saariston kasvatti kirjoitti...

Hyvä palkkainen ja hyvä palkkainen, kolme talvea olen sitä lunta luonut enemmän tai vähemmän säännöllisesti ;) Mutta siis ihan paras palkka.

Tuo laukku täyttyy joko omista kesken olevista käsitöistä TAI sitten miehen keskenjääneestä kalaverkosta. Toisaalta ehkä se pitää jättää esille, että on jotain mitä näyttää aina kun alkaa suu laulamaan jotain minun kesken jääneistä töistä ;D

Nanna kirjoitti...

Mitä!!?? Siis sait nuo ihanuudet ilmaiseksi, voi sua onnellista!

Jovelan emäntä kirjoitti...

Voi vide miten pirtsakka lakupurkki, oikea aarre! ja laukkukin on kaunis. Aarteita molemmat!

Kylläpä sä olet kiltti kun olet toisten lumia luonut noin ahkerasti.

Saariston kasvatti kirjoitti...

Oh jes! Saanu = ottanut, ahkera = kun on pakko. Ei vais, ihan luvalla hain ja innolla autan. Mitenkään tässä en koita sukulaisilleni osoittaa, että jos sattuu asukkaalle huonosti käymään lähiaikoina, niin hyvä seuraava asukas olisin minä. :D Pitkän tähtäimen asuntona en ko. taloa näe itselleni, mutta lähivuosikymmenenä se olisi oikein passeli. Mutta antaa asukkaan vanheta rauhassa ja elää pitkä elämä. Ainahan sitä silti voi vähän lunta kolata ja lehtiä haravoida. Vähän on suhteellinen käsite, mutta arkiset perusaskareet on sitä parhautta ja vielä kun sen lähes puhtaasta hyväntekeväisyydestä tekee saa jonkin tason sädekehänkin pään sisään tai ainakin pienen armahduksen elämän aikana tehtyjen virheiden paikkaamiseksi. :)