Onnellinen mehutehtailija

Mehutehtaalta tässä päivää! Pilvinen sää kaipasi eilen todellakin raikasta tuoksua kotiin, niitä viimoisia kesän rippeitä. Ensi tutustumisemme mehumaijaan on osoittanut, että herukkamehujen valmistus on aika helponlaista. Keskustelupalstoja lukiessa omenamehun kohdalla ollaan montaa mieltä. Osa oli ehdottomasti sitä mieltä, että maijalla ei kannata siihen ryhtyä, osa taas vannoi työläydestä huolimatta maijan nimeen. Pakkohan sitä oli koittaa, kun omenoita kerran on tarjolla. Saldo kahdelta mehustuskerralta n. 10l omppukanelimehua! Ei paha. Sen kyllä allekirjoitan, että työlästä on. Jos vielä pullottaa kellariin vietäväksi eikä pakkaseen, niin vielä työläämpää. Eli itsellä menee jatkossa kyllä omppumehut pakkaseen, niin ei tarvitse säilöntäaineilla pelleillä kaiken paloittelun lisäksi (no sehän tässä vain marjamehua työläämpää oli).

Oma höyrymehun teko-ohjeeni omenoille:

Ensin omenat paloitellaan.
Tärkeintä on poistaa huonot kohdat, kolhiintumat jne.
Kuoret ja kodat voi jättää paikoilleen.
Työ on leppoisaa kun samalla katselee/kuuntelee netistä televisio-ohjelmia tai kuunnelmia.

Höyrymehustimen alakattila kaadetaan lähes täyteen vettä ja kuumennetaan kiehuvan kuumaksi. Tarkistetaan aina että letkunsulkija on varmasti kiinni letkussa. 

Omenanlohkot asetellaan mehustimen yläosaan, mahdollisimman täyteen. 

(Omenat menevät kasaan höyrystyessä, mehujen tiristessä ulos.)

Itse annan ensimmäisen satsin kiehuskella 30-60 minuuttia ilman että teen mitään.

 

Tämän jälkeen valutan syntyneen mehun kattilaan ja lisään mehustimen yläosaan lisää omenoita ja suljen taas letkun (muuten höyryt karkaa letkun kautta). 

Itse en jaksa valutella ensimmäistä satsia uudelleen omenoiden läpi. Onko joku huomannut että sillä olisi oikeasti merkitystä? Jos on, niin pitää jatkossa sitten valutella. 

Tätä jatketaan niin kauan kuin omenoita piisaa. Mehua valutellaan tasaisin väliajoin kattilaan. Myös alaosassa kiehuvan veden määrää pitää tarkkailla ja lisätä tarvittaessa. Ei ne omenat nyt niin paljoa mene kasaan, jotta 2 x 10l ämpärillistä omenalohkoja on mielestäni melkein max. kertamehustus.

Mehut voi toki laskea suoraan pulloihinkin. Herukoilla teimme niin, lisäsimme pullojen pohjalle vain sokerit valmiiksi. Omenoissa kuitenkin huomasin, että helpompaa on kerätä kaikki mehu kattilaan ja sokeroida/maustaa ne kattilassa ennen pullotusta.

Mehustumisen loppuvaiheessa (kun mehun tulo selvästi lakkaa) olen desinfioinut pullot kiehuvalla vedellä, huuhtonut ne säilöntäaineliuoksella (kylmiöön menevät) ja pitänyt ne lämpimässä vesihauteessa (tai uuni 100´C jos joutuvat odottamaan pidemmän ajan).

Kattilaan kerätty mehu pitää lämmittää uudelleen ennen pullottamista, samalla onnistuu myös sokerointi. Itse olen heittänyt joukkoon myös vaniliinisokeria ja kanelia. 

Sitten vain pullot täyteen, ihan piripintaan ja korkki kiinni. Mahdollisimman nopeasti jäähtymään, eli kylmiöön menevät melko suoriltaan kylmiöön. 

Pakkaseen menevät sitten jäähtymisen jälkeen suoraan pakkaseen.

Pakkaseen meneviin muovipulloihin pitää jättää hieman laajentumisvaraa 

(eikä tosiaan tarvitse leikkiä niillä säilöntäaineilla ollenkaan).

Sitten vain nauttimaan mehuista! :)

Itse meinaan kyllä jatkossa laittaa omenamehut suoraan pakkaseen. Jää tuo lasipullojen desinfioinnin vaiva väliin. Vaikka eipä siellä pakkasessakaan loputtomasti tilaa ole kyllä. :)

Tai ainakin ostan niitä perinteisiä lasipulloja joihin tulee se muovinen tulppa. 

Ne on halpoja ne ja tuntuu myös jotenkin varvemmilta tiiviyden suhteen kuin tuo patenttikorkki.

Näitä söpiksiä patenttipulloja voi sitten käyttää hyväksi tarjoilussa tai muussa.

Onko jollain kokemusta niistä Ikean patenttipulloista? 

Toimiiko ne oikeasti mehustamisessa, laadullisesti? Jotenkin olen skeptinen... ;)

Tässä vielä linkki marttojen mehun teko ohjeeseen: Klik