Pilleri pallero päässä pyöri

Olen viimeaikoina tavannut mielestäni lääkäreitä enemmän kuin laki sallii. Taas sinne oli vain tänään mentävä. Kieltäydyn syömästä enää yhtään panacodia, koska niiden teho oli enää päätä sekottavassa vaikutuksessa. Täytyy toivoa että tämä uusi kuuri toimisi, vaikuttaa hyvälle. Eivät ainakaan sekoita päätä ja aiheuta oksettavaa oloa. Tuskaiset kivut siis palasivat parin päivän poissaolon jälkeen, joten vähän down olen ollut taas viimepäivät. Tai seinillähän sitä on melkein kävelty, kipu saa aikaiseksi niitä ihania itkupotkuraivaritunteita. 8)

Parin viikon päästä pääsen vihdoin kaupunginsairaalaan fysioterapiaan ja keskustelemaan siitä, miten tätä ogelmaani saisi hoidettua (vaikka sitten maksusitoumuksella, koska Yths/kaupunki ei ilmeisesti omaa palkkalistoillaan ketään nikamien naksuttelijaa). Ei vain ole mahdollista maksaa n.500€ kk tuloista 120 euron hoitoja per kk vaikka ne kuinka olisivat osoittautuneet jo toimiviksi. Vanhemmat varmasti tukisivat, mutta ei tämä maailma voi näin toimia. Olen maksanut veroni ja vaadin hoitoa myös opiskeluaikanaka joka ei enää kauaa kestä. Saavathan sitä kaikki muutkin (hitaasti, mutta saavat). Ei se niin mene, että minun sairauteni on aina se ainoa jota ei voida muka kaupungin (tai yths:n) palveluilla hoitaa tai hoitaa ollenkaan. Särkyisenä taas en pysty tekemään töitä, eikä ole varaa maksaa niitä kalliita fyssarimaksuja yksityisellä. On todella tullut olo, että veromarkkojen vastineeksi pitää saada jotain palvelua. Tulee varmasti kaikille halvemmaksi ja helpommaksi hoitaa asiat ennen kuin olen työkyvytön. Olen tämän saman kivun kanssa tapellut jo niin pitkään, eikä vika ole minun toimintatavoissa vaan kropan rakenteessa.

Mutta tällä hetkellä olen taas optimistinen asioiden hoitumisesta, saas nähdä sitten.

Tänään olen osittain tuurillakin saanut siis hoidettua eteenpäin paljon terveydellisiä asioita. Olo on hyvin vapautunut. Onneksi vihdoin osasin olla jämäkkä vaatimuksissani. Tähän asti olen monessa asiassa ollut vähän "no kai se tästä menee itsellään..." Tänään aidosti vaadin saada apua, ei ensi viikolla vaan nyt. Ja ihania ihmisiä kohtasinkin.

Oih. Ette tiedä kuinka helpottunut olo on kun tietää asioiden menevän eteenpäin. Seuraava aika on varattuna, enkä jää enää tämänkään asian kanssa oman onneni nojaan. Viuh.

Juhlan kunniaksi leffailta! Sopi mainiosti tähän sateiseen iltaan, päivään ja viikkoon. Tätähän se lupasi seuraavallekin viikolle, juhhuu. Mutta minä en kävelylenkeistäni enää luovu, tulkoot vaikka kissoja ja koiria taivaalta.

Voisi luulla että pohjavesivarannot on taas huipussaan tämän kesän/syksyn jälkeen. :) Täytyy toivoa myös paljon plop plop sieniä ilmestyneen maan uumenista meidän poimittaviksi, huomenna suuntana metsä.

Oikein ihanaa viikonloppua. 

Itse joudun sattuneesta syystä vähän vielä jatkamaan konelakkoani.