Vaikka tämä asunto ei mikään suuri rakkauteni ole ollutkaan, niin on tässä ollut todella paljon hyviä puolia. Hyvä sijainti ja pohja, sukulaisen haravointimaastot ja lumenluontimaastot lähellä, ystävä lähellä... ja se ensimmäinen oma kotini Turussa. Puoliakaan en niistä jutuista ole tehnyt mitä piti (sohvat ja nojatuolit edelleen uudelleen verhoilematta), keittiön muovimatto vaihtamatta... mutta parvekkeen sentään laitoin kuntoon.
En ole pitkään aikaan kuvaillut kotia, joten laitetaan nyt sitten kuvat kaikista huoneista. :) Kuvat hämyisiä, kiitos hämyisen päivän. Tuskin tämä sekasikiöinen sisustustyyli tulee jatkossakaan mihinkään muuttumaan. Tuosta olohuoneen marimekon kankaasta olen alkanut pitämään oikein ja paljon! Mietin ihan, että pitää ehkä investoida ja ostaa sitä lisää. Nyt minulla on vain tuo yksi verhonpätkä. Tarvitsen kyllä taloon ihan hullun määrän verhoja, saa kyllä heittää koko luovuuden kehiin ja ompelukoneen surisemaan. Kannattaisi ehkä laittaa jo nyt se surisemaan... = minähän en siis ymmärrä verhottomia koteja! Sälekaihtimia en koskaan ikinä halua kotiini - omakotitaloihin! Ja jotain pitää ikkunoiden eteen tarvittaessa saada. Mielestäni juuri verjot tekevät kodin. Mutta makuja on niin monia. Monet verhottomat kerrostalokodit näyttävät ihanille!
Katsokaa mikä katastrofi tuolla nurkassa. :) rikkinäinen peili ja lähes kuollut kukka... ounou.
Makkari pysyy varmasti aika samanlaisena tulevassakin kodissa. Taitaa olla ihan saman kokoinenkin.
Kylppäri on ollut kyllä hyvä ja kompakti! Kaikki tarvittava ja voih... jään kyllä kaipaamaan kylpyammetta. Saa nähdä jos joskus taloon tassuammeen hankkisi... jotenkin vain tuntuu, että sauna vetänee voiton ammeesta aina. :)
Tätä eteisen seinää en koskaan saanut koottua valmiiksi. :D
Parveketta en enää kuvannut, siellä näyttää vähän surulliselle, nuupahtaneelle. :D
Lainapaperit on allekirjoitettu, kaupat hyvässä tapauksessa parin viikon päästä, vai oliko se viikon. Muuttoonkin alle kuukausi. Ja mitä minä tein? Minun piti lähettää töihin uusi verokortti. Lähetin sivuverokorttini... kuinka tyhmä ihminen voi olla? No kerran se kirpaisee, mutta ensi kuu mennäänkin TAAS astetta pienemmillä tuloilla. Juuri nyt kun sitä rahaa olisi vähän tarvittu. No, tuleepahan sitten vähän enemmän loppuvuonna kun taas tilaa uuden kortin... tsiisus. Usko omaan älykkyyteeni horjuu taas pahan kerran. Tai se horjui koko viime viikon. Siksi en jaksanut paljoa bloggaillakkaan, oli huonot energiat liikkeellä. Tai silloin kun ne pysyi paikoillaan, niin minä liikuin. Onneksi tämä viikko on lähtenyt paljon paremmin liikkelle (unellahan ei ole mitään tekemistä asian kanssa). :)
P.S. mun tarjous pianosta meni läpi! Olen ONNELLINEN!
1 kommentti:
Mielestäni sisustus on kuanis....ja pääaiahan on, että koti on oman näkoinen ja, että siellä viihtyy....
Jänää aikaa sinulla...:))
Lähetä kommentti