keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Jännittävä päivä

Tänään tulee (tai ei tule) ensimmäinen lainalupaus. Ounou. Jouduin (sain) viettää eilen koko iltapäivän ja alkuillan kummityttöni luona, se tuli todella tarpeen, muuten olisin istunut vain kotona ja jännittänyt. :) Kutkuttavaa...


Eilen kävin neuvottelemassa eräässä nimeltä mainitsemattomassa pankissa ja täytyy kyllä todeta, että vastaanotto oli hieman eri sorttia kuin omassa pankissamme. Toki minulla oli velat, tulot ja pantit hienosti paperille tulostettuna, muutenkin osasin jo asiani selkeämmin esitellä. Mutta se asenne!! Asenne oli lähtökohtaisesti se, että tämä voi onnistua, ei se, että oletteko te oikeasti nyt yhtään ajatelleet. Jos edellisessä pankissa asiassa suurin ongelma on täysrahoitus + omat tulomme, niin tässä pankissa ongelmaksi saattaisi muodostua omarahoituksen puute (mikä siis korvattaisiin suurella pantilla), tulomme ovat heidän mielestään ihan riittävä maksamaan kaiken maksettavan. (Itse kyllä olen myös tarkka tuon kanssa, että kuinka suuri osa tuloista menee lainanhoitoon. Jos meistä toinen jäisi nyt työttömäksi tuon lainan kanssa, kyllä siinä penniä saisi venyttää oikein tekemällä). 



Ja yksi ahdistus minulla on tuo vanhempieni antama pantti - minusta tuntuu niin pahalta ottaa se vastaan ja vastuu siitä. Olisi niin hienoa lähteä puhtaalta pohjalta, ihan omista säästöistä. Mutta minkä teet, kun koulutusyhteiskunta on pakottanut meidät näihin ratkaisuihin, jotka olemme tehneet. Pantti on ainoa keinomme päästä oman omaisuuden syrjään kiinni (no okei, kyllä me saisimme jonkin sortin asunnon myös ilman panttia - mutta tässä iässä ei tee enä mieli ostaa väliaikaista asuntoa kun voi ajatella asioita jo pidemmälläkin tähtäimellä). Silti se jännittää... Ja toisaalta lohduttaa (että vanhemmat vihdoin pitävät minua niin aikuisena, että yleensä antavat. Rahankäyttöhistoriani ei tuossa vuosia sitten ollut mitenkään kehuttava, vaikken koskaan maksuvaikeuksissa olekkaan ollut ja muutenkin olen raha-asiani aina hyvin hoitanut - ollut aina tasaisen rahaton). Tuntuu itseasiassa hieman järjenvastaiselle ajaa itsensä taas tietoisesti siihen tilaan, että kaikki mikä tulee, tulee myös menemään (lainaan, elämiseen ja remonttiin, ehkä vähän säästöönkin), mutta ne 900€ vuokrat versus lainanhoitokulut tuntuvat vielä turhauttavammilta.



No, ihan innolla odotan jo seuraaviakin pankkineuvotteluja. Tänään on vuorossa taas yksi ja erään konttuurin päällikkö pitäisi saada tänään myös langanpäähän.


Vaikka tämä nykyinen kohteemme menisikin jostain syystä ohi suun (kuntotarkastuksessa ei päästäisi yhteisymmärrykseen, tai lainapäätös ei ehtisi tähän hätään tai tarpeeksi suurena), niin eteenpäin tässä mennään. Ensi kesänä en missään nimessä asu enää tässä nykyisessä asunnossa (kopkop). Ai että se tuntuu ihanan eteenpäin menevältä. Ihan paras elämänvaihe! Vaikka toki olisin kokenut tämän mielelläni jo muutamia vuosia aikaisemmin. :) - katsotaan vaan, että ensi kesänä asumme vieläkin tässä asunnossa... no sitten olisi jo onneksi säästöjä kasassa.


Kuvat ideakansiostani, 
valitettavasti en ole merkinnyt ylös mistä niitä olen vuosien aikana poiminut. :/

Huh, jännittävää keskiviikkoa kaikille!

5 kommenttia:

Jovelan Johanna kirjoitti...

Joko, joko?!!! ;D

Saariston kasvatti kirjoitti...

Juuh, ei ole mitään tietoa. En saanut yhteyshenkilöämme tänään puhelimitse kiinni ja aika teatraalisesti marssin konttoriin neljän maissa. No siellä se meidän hakemus lojuu johtajan pöydällä (tähän oli kai joku järkevä syykin kyllä). Oli tunteet sen verran pinnassa, että aika tuskastuneen oloisena sitten ihmettelin, että eikö vähintä olisi ollut se, että hän ilmoittaa asian viivästymisestä. Olin todella turhautunut näin huonosta palvelusta. Onneksi sain näytettyä tunteeni. Ja valitettavasti poistuin paikalta hieman teatraalisesti todeten, että jos saamme positiivisen päätöksen monesta pankista, vaikuttaa tällaiset väkisin siihen päätökseen mistä sen lainan otamme (kun sitä asiakkuutta on tosiaan meillä se 30 vuotta molemmilla, että vähän arvosusta olettaisi saavansa jo vaikkei rahassa kylvekkään).

Huomasin illalla, että ko. henkilö oli lähettänyt pahoitteluviestin sähköpostiin. Annoin anteeksi. yllättäen paperit olivat myös lähteneet nopeasti liikkeelle! :D vähän turhan klassista...

No, onneksi yhdessä pankissa palvelu on todella hyvää ja sieltä koitamme nyt myös saada lupauksen. Olen hulluna printtaillut sinne koko illan tiliotteita ja muita papereita.

Yksi pankki tyrmäsi suoraan hakemuksen.

Huomenna taas uusi pankki. :)

Jotta jännityksessä eletään yhä. Tämän päivän pettymys myös osoitti sen, että emme voi kuin luottaa että se talo odottaa meitä, jos on meille tarkoitettu. Taloa saa nyt ihan hyvällä omalla tunnolla esitellä myös muille kiinnotuneille, mutta yleistä näyttöä ei kuulema järjestetä ennen kuin meidän asia selviää. Eiköhän se siellä odota meitä tönö jos on odottaakseen.

Olen aidosti iloinen, ettei pankit jaa enää helposti lainaa. Ei siinä mielestäni mitään pahaa. Kyllä se meidän tuleva koti sieltä vielä selviää, aikanaan. :) Ehkä jo ensi viikolla...tai tällä.

Nyt osaan ottaa homman jo vähän rennommin siis. :D Nukunkin ehkä taas yöni.

Jovelan Johanna kirjoitti...

Tuo tilanne, jossa tuntee löytäneensä kodin ja sitten odottelee muiden päätöstä, joka ratkaisee kaiken, on niin stressaavaa! Ja siinä samalla tuskailee sen kanssa ettei joku muu vaan menisi ostamaan sitä pois, vaikka paikka olisi ollut kuinka kauan myynnissä ;D

Toisaalta tuo usean pankin kanssa asiointi pistää homman mittasuhteisiinsa. Ei ole ehkä niin paha paniikki. 30 vuoden pankkisuhteessa ei oikeasti enää ole mitään maailman virkaa tässä nykymaailmassa. Ennen se oli pankille kunnia-asia, että asiakkuudet pysyivät ja kai ne niin edelleenkin väittävät, mutta mitään konkreettista etua siitä ei asiakkaalle ole.

Itselleni heikoimman lainatarjouksen ja samalla palvelua antoi nimenomaan se 30 vuoden asiakkuuspankki (Nordea) ja parhaan tarjouksen ihan toinen pankki, jonka kanssa yhteistyö on sen jälkeen sujunut käsittämättömän hyvin. Jovelaa ostaessani soitin ko. pankkiin, että multa puuttuu pikkaisen kauppasummasta ja sia oli sillä klaari. Lähetä meilissä papru, tule allekirjoittamaan, teen paperit valmiiksi.

Älä siis oikeasti laita painoa sille 30v pankille. Pankkibisnes on bisnestä. Silkkaa bisnestä.

Saariston kasvatti kirjoitti...

No nyt on ensimmäinen lainalupaus taskussa, suoraan pankinjohtajalta, 10 minuutin keskustelun lopputuloksena, että NÄIN toisilla. Ei ihan meitä tyydyttävillä ehdoilla, mutta sellaisilla että niillä olemme terveen talon valmiita ostamaan - ja tottakai ehtoja sitten ennen allekirjoitusta tarkennettaisiin. Nordeasta ei ole vieläkään kuulunut mitään.

Huomenna varmaan jonkin sortin päätös toisesta pankista, siitä johon tällä hetkellä laitan eniten painoarvoa.

Tiputin tänään hakemukset vielä pariin muuhunkin pankkiin. Joten eiköhän tämä tästä.

Huomenna soittelemaan kuntotarkastajille. Pääsimme myyjien kanssa yhteisymmärrykseen kuntokartoituksesta, sellaisesta kunnollisesta ja niiden maksuista.

Nyt alkoi jännittämään taas eri tavalla. :D

Jovelan Johanna kirjoitti...

JESH! Loistavaa! Eka taskussa on hyvä kilpailuttaa muutama muu ja sitten kertoa niistä paras sille ekalle.

Onnea matkaan!