Vintin aarteita vol 2.

Vihdoin sain mä oman lakupatukkain, 

oijoi se olikin tyhjä laatikko vain.

Rahaa en siitä maksanut lain,

vaan palkaksi sen lumitöistä sain.

Hölmömpi ei ole laukkukaan

jolla sen sisään kotiin kantaa sain.

Vintin aarre

Ajattelin aluksi että toinen nauraa, mutta oonkin tainnut ottaa siltä tutin pois... ei taidakkaan olla niin hauskaa. :) Voi raasua.

Saunaa, pullaa...

Valoa tunnelinpäässä. Nyt ei asialistalla ole enää kuin omituinen paineentunne päässä ja silmässä!!! Voiton puolella siis vihdoin. Huh. Lienikö aurinkoisella ilmalla, saunalla ja tuoreilla korvapuusteilla merkittävästikin parantava vaikutus? Harmi että tänään on taas harmaata ja olokin sen mukainen... väsynyt ja harmaa. Pläh. Josko kevyt lumenkolaus nostattaisi mielialaa.

Tänään tarjottiin työksi sairaan lapsen hoitoa 8h. Sattuneista syistä en uskaltanut ottaa vastaan. Ärsyttää. Todellisuudessa ei olisi varaa kieltäytyä enää yhdestäkään tarjotusta keikasta, on se sitten mitä tahansa. Haluan takaisin kehiin... sosiaalista elämää... ja silleen. Kalastajakin lähti kahden viikon loman jälkeen taas pois. Olipas hälläkin vähän ankea loma tälläisen vaivaisen kanssa. ;) Vaikka eipä ihan terveenä pysynyt lopulta hänkään. Meni kivat suunnitelmat ihan plörinäksi, harmittaa sekin.

Päivä 4. Aihe: "Haluan, tarvitsen"

Toivoa on

Takatalvi. 

Olo kuin viimeisiä päiviä vetelevillä tulppaaneilla. 

Mutta vielä täältä noustaan kuin narsissit keväthangen alta.

Hitaasti ja varmasti.

Muistikirjaan dokumentoitu maaliskuu, päivät 1-3.

Heis,

koska voimani palailevat hyvin hitaasti, aivan liian hitaasti (en tajua, en käsitä, pakko soittaa huomenna taas lääkärille kun henki kulkee niin raskaasti), päätin aloittaa kuukauden rennosti. Pientä tuskahikeä tämäkin projekti on aiheuttanut, miten istuminen voikin olla niin raskasta?, mutta ajattelin sinnitellä projektin kuitenkin loppuun. Kyseessä on nimittäin Hupsistarallaa- ja Ikomi-blogien maaliskuun muistikirja haaste:

Ohjeisiin voitte tustua lähemmin ko. blogeista jos kiinnostaa. Tiivistettynä ideana on, että he antavat maaliskuun jokaiselle päivälle aiheen ja osallistujat sitten tekevät aiheen pohjalta vapaasti haluamansa kaltaisen muistikirjasivun. Olen monta kertaa aiemminkin halunnut osallistua vastaaviin haasteisiin ulkomaisissa blogeissa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi. Tässäpä siis kolmen ensimmäisen päivän haasteet ja toteutukseni. Jatkossa koitan päivittää tuotoksiani päivittäin tai vähintään kahden päivän välein. Erityisen paljon pidän itse tuosta kannesta ja kolmannen päivän haasteen toteutuksesta. :)

Päivä 1. Aihe: "Etukansi"

Päivä 2. Aihe: "Minä"

Päivä 3. Aihe: "Kevät fiilikset"

Jälkimmäinen vielä "lähikuvissa", kun tuosta kokonaiskuvasta tulikin nähtävästi epätarkka.

  

Että sellaista. Tänään ajattelin uskaltautua hitaalle ulkoilulenkille, iltapäivällä ystäväni lämmittää minulle saunan. Onni on ystävä joka muutti naapurista vielä lähemmäs naapuriin. Vieläkään emme suoraan toistemme ikkunoihin näe, mutta eiköhän he seuraavaksi muuta jo ihan kylkeen. :D No ei vais, toivon yhä pääseväni kauas tästä asunnosta... kauas kauas kauas. Ystäväni naapurissa olisi kyllä asunto myynnissä... harmi että taloutemme ei vieläkään ole pankin mielestä siinä kuosissa että laina heltiäisi, saati että meillä tosiaan olisi sitä varaa maksaa. Mutta ehkä jo ensi vuonna tähän aikaan... ehkä. TOIVOTTAVASTI!

P.S. Muiden sivuja voi käydä tarkastelemassa myös täällä:

http://www.flickr.com/groups/2206796@N22/  

Ihan mielettömiä... uuh ja ooh! Tässä muuten ideaa kouluihinkin, hyvin vastaavaa skräppäystä voisi harrastaa myös oman luokan kanssa, joskin jollain "opettavalla" teemalla.

Help!

Olen niistänyt itsestäni kirjaimellisesti mehut ulos kuluneiden kolmen viikon aikana. Kuinka kauan flunssa voi oikein jatkua? Ja miksei antibiootitkaan auta? Välillä saan hirveitä yskäkohtauksia. Eikä nuo astmalääkkeetkään mitään avaa. Lääkäri nostaa annostuksia vähän väliä. Nokkakannukaan ei pelasta, eikä höyryistäkään ole apua. Sanon sopimukseni irti tämän taudin kanssa ensi yönä, toivottavasti tauti on samaa mieltä. Kiitos!

Jos moista ihmettä ei kuitenkaan tapahdu, ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä luontaistuotteista tai kansanperinneparantamisen tavoista jotka auttavat tukkoiseen oloon. Kiitos.

Pieni antibioottitanssi

Sain vihdoin eilen antibiootit. En olisi halunnut, mutta pakkohan se jo on... kyllä kaksi (kolme) viikkoa poissa kehästä on aika pitkään. Kyllä se astma aika pahaa jälkeä siinä tavisflunssan kyljessä nähtävästi tekee. Outoa on, aina ymmärrä en. Mutta joskos se tästä nyt sitten kun lääkitykset on kohdillaan. Alkoi sen verran houreista olemaan meno, kun yöt on mennyt yskiessä ja päivät taju kankaalla... ;D Hyvin meni vaan etelän parhaat hiihtokelit ohi suun. :( Mutta kevättä ja kesää seuraavaksi odotellessa. Nyt olisi pakko saada töitä, alkaa kukkaron nyörien avaaminen suoraan sanoen itkettää. Snif. Ei ole sairastaminen halpaa ilman sosiaaliturvaa.

Kehnosta olosta huolimatta ei ole paljoa ollut varaa levätä laakereillaan. Tänään kävimme hankkimassa massaa kartan ympärille. Todella onnistunut projektipäivä. En siitä nyt sen enempää kertoile, kun viiltää aiheettoman blogini aiheen sivusta, mutta halusin kuvin näyttää lopputuloksen. En ole koskaan ikinä ennen kohdannut niin suurta epäilyä mitään tekemääni juttua kohtaan kuin tätä. Siksipä olenkin onnellinen siitä että kaikki meni enemmän kuin nappiin, niin ajoitukset, materiaalit, tuntien kulut jne. En tiedä oliko suunnitelmamme kaikessa yksinkertaisuudessaan vain niin nerokas, että se ketutti muita? Nyt varmasti ketuttaa vielä enemmän, kun kaikki pelitti juuri niin kuin olimme suunnitelleet ja lopputulos on ainakin omasta mielestäni mahtavaakin mahtavampi. Ken paikan sattuisi tunnistamaan, niin allekirjoittanee kohteen tunnitettavaksi. :) Toivon että jonkinlainen kolmiuloitteisen rakentelun kipinä lapsiin syttyi. Itse ainakin diggaan. Yksityiskohtia on vaikea nähdä kuvista, mutta siellä on oivia oivalluksia. Myös mittakaavaa tuli pohdittua, varsinkin siinä kohtaa missä se on mennyt täysin pieleen. Kyse ei siis ole ollut ihan pelkästä puuhastelusta ja askartelusta, vaikka se kuvissa ehkä siltä näyttää. Lapset ovat niin älykkäitä, se heissä ihanaa onkin!

Ei jää viimeiseksi vastaavaksi työksi ja suosittelen muitakin lasten kanssa työskenteleviä kokeilemaan pienoismallien tekemistä luovalla rennolla otteella. Vähän vastaavaa, joskin pienemmässä mittakaavassa tein jossain vaiheessa myös päiväkodissa. Kyllä askartelu on vain kivaa. Ja lapset tykkää!

Kartta ulos vaivoista

Tulppaanit auttavat aina, vaivaan kuin vaivaan.

Kartta on päivän urotyö ja liittyy yhteen loppuviikon kouluprojektiin. Kivaa tuollainen puuhastelu ystävän kanssa. Ei se mittakaavaan tehtävä kartta ihan niin peace of cake ollutkaan mitä kuvittelin, mutta hyvä siitä tuli. Tähän rakennamme massaa siis vielä ympärille. Puuhastellessa totesin ettei henki kulje, kaikki räkäkin kerääntyy mihin lie aivojen ympärille vissiin, päätä on alkanut särkemään ja ystävän mielestä kuulostin tautiselle (yskäni kuulostaa kieltämättä ihan vakavamminkin keuhkotautisen kröhinälle eikä siihen ole auttanut viikkoon mikään luomu- eikä lääkehoitokaan). Aamulla siis jälleen lääkäriin, alan pahasti epäilemään poskiontelontulehdusta tai keuhkoputkentulehdusta, pahimmassa tapauksessa molempi. :( Äsh. Toivon kuitenkin ettei mitään löydy, että kyseessä on vaan todella paha ja pitkäkestoinen flunssa. Eilen olin jo ihan toiveikkaasti terveempi, tänään aamulla oltiin taas lähtöpisteessä. Nyt olo on taas ihan ok, mutta huomenna taas varmasti ihan kuollut. Tilanne vaihtelee ihan parin tunnin välein. En ole koskaan kokenut tätäkään ennen, vaikka helmikuun taudit yleensä itselläni pitkittyvätkin. Onko muilla ollut tälläista aaltoilevaa sairastamista tänä vuonna?

Appiukon naisystävä on kiinnostunut luontaisista parannuskeinoista. Hän hoitikin minua sunnuntaina akupisteitä painamalla. Liekö juuri siksi eilen olinkin terveempi? Taidanpa tästä taas lähteä painelemaan pisteitä...

Oikein aurinkoista ja pirteää viikkoa silti kaikille, ei anneta pikku tautien masentaa. On sitä ennenkin parannuttu. :)

Hmph...

Hiljalleen alan palailemaan elävien kirjoihin. Tänään olen jo siivonnut ja käynyt kaupassa, siihen ne voimat sitten menikin... ja viimeisimmätkin voimat tipahti kun näin palkkakuittini...

Minä vaan ihan mielenkiinnolla haluaisin tietää MISSÄ mahtaa olla verokorttini? Se on kyllä kohteeseen toimitettu, ajoissakin vielä. Revin kyllä pelihousuni jos huomenna tipahtaa vielä uusia palkkakuitteja samalla 60% veroprosentilla. Mulla ei ole nyt varaa tähän (eikä yhtään lohduta saada noita rahoja takaisin joskus vuoden päästä, tarvitsisin niitä jokseenkin NYT). 

Ja tämä samperin kylä on vielä niin imbesilli ettei talouspalvelukeskuksen suoraa numeroa tietenkään löydy netistä. Joutuu heti aamusta kuuntelemaan sitä elämäänsä kyllästynyttä vaihdenaista... tai ehkä hän huomenna sattuisi olemaan pirteä? Ei sitä koskaan tiedä.

Ei oo näin vaikeeta. Vai onko? Välillä tuntuu että vaan mulla voi olla näin huono tuuri, aina ja joka asiassa. Olen jo aika väsynyt tähän jokaisen asian perään soittelemiseen. Miksei asiat voi vaan hoitua kerralla ja kunnolla, mieluiten oikein?

No ONNEKSI ne loput työpäivät eivät ole ehtineet tähän palkkapäivään. Ja pidetään sormet ristissä etteivät ehdikkään.

Sain tänään myös opiskeluihin liittyen taas sellaisen viestin, että leikkasi järki kiinni. Koska pieni pääni ei noin yleisesti jaksa sitä että asioista tehdään vaikeampia kuin ne on, päätin etten tee siitä yhtään sen vaikeampaa mitä se lopulta on. En tiedä miten tässä näin onnekkaasti kävikin

Pienillä järjestelyillä sain itseäni miellyttävän lopputuloksen...

Nyt päiviä on jäljellä enää 12!!! 

KAKSITOISTA!!!! 

WUHHUUUUU!!!

:)

Nyt pystyn välttelemään hienosti ihmisiä joita en enää jaksa nähdä, olen enemmän tunteja läsnä kuin olisi ihan pakko ja työhön vapaat päivätkin lisääntyivät monella. Kyllä kelepaa! :D Pari kiukkuista opettajaa ehkä vielä saan vastaani, mutta en jaksa enä välittää. Olen jokatapauksessa joutunut jo lakimieskorttini vetämään esiin, joten tarpeen tullen pidän sen esillä oikein mielelläni. Nyt loppui kyykyttäminen ja pelleily, kiitos. 

Ruoka-aika

Tulin juuri kotiin lääkäristä. Taisteluni infektioastmani kanssa jatkuu. Tai sellaiseksi se nyt vihdoin sitten luokiteltiin. Olen ollut enemmän tai vähemmän sairas koko helmikuun ja nyt keuhkoni ovat jo niin sitkeässä limassa etten saa sitä kunnolla edes sieltä pois kröhittyä. Ehkäpä nuo uudet astmalääkkeet lähtevät nyt infektiota parantamaan ja maaliskuu voidaan taas aloittaa elävien kirjoissa. Eniten tässä kaikessa on ärsyttänyt se, ettei ole pystynyt liikkumaan ja tietenkin myös se että tämä koko helmikuun kestävä sairastelukierre toistuu vuosi vuodelta. Viime vuosi oli helpoin, silloinhan minulla olikin astmalääkkeet käytössä. Ne lopetettiin keväällä, koska todettiin ettei minulla mitään astmaa ole. Nyt sitten päästiin siihen ymmärrykseen, että kyseessä on infektioastma eli astma joka puhkeaa aina flunssien yhdeyssä. Kohdennettua hoitoahan sekin vaatii, on aika raskasta elämä kun kaikki voimat menevät hengittämiseen. ;D Voin sanoa, että nämä helmikuut eivät ole viime vuosina olleet lempikuukausiani.

Mutta siis se mitä piti tulla kertomahan oli tämä näky ruokapöydällä.

Miestä ei näy missään, enkä osaa nyt oikein tulkita onko tämä vinkki siitä että saan tänään istua valmiiseen pöytään, vai onko tämä vinkki siitä että voisin tehdä ruuan? Perusmukavuuden haluisena ihmisenä toki tulkitsen että kyse on ensimmäisestä ja jään mielenkiinnolla odottamaan kummasta oikeasti oli kyse. Että se siitä miesten yksinkertaisesta ja putkiaivomaisesta viestinnästä. :) Vai onkohan vika sittenkin tulkitsijassa, eli minussa tippaleipäaivoineni kun en osaa tulkita ehkä hyvinkin selkeää viestiä.

p.s. kielioppitentti läpäisty, jihaa!! En tosin saanut siitä kuin 3:n, jotta ei ne asiat nyt vielä mitenkään hanskassa ole. Harmi että tämä on sellainen aihe, jota en koe oppivani itse opiskelemalla. Opetetaanko näitä asioita jossain? Koska vähän vaikea niitä on opettaa, jos ei niitä itse 100% osaa. Näin ainakin itse ajattelen ja koen. Mitään niin suurta herkkua homma nimittäin ei ole, että yksin sen kanssa jaksaisin pakertaa, mutta oppia haluaisin vielä lisää.

p.p.s. Lapikkaat on mehiläisvahalla vahattu, saumat korjattu ja ah, ne on niin ihanat, melkein kuin uudet. Käytän niitä koko lopputalven ja jään jo nyt innolla odottamaan ensi talvea! :) Ansaittua kehua ovat jo kaupungilla herättäneet (ai miten niin suomalaiset eivät puhu ventovieraille?).