Ruoka-aika

Tulin juuri kotiin lääkäristä. Taisteluni infektioastmani kanssa jatkuu. Tai sellaiseksi se nyt vihdoin sitten luokiteltiin. Olen ollut enemmän tai vähemmän sairas koko helmikuun ja nyt keuhkoni ovat jo niin sitkeässä limassa etten saa sitä kunnolla edes sieltä pois kröhittyä. Ehkäpä nuo uudet astmalääkkeet lähtevät nyt infektiota parantamaan ja maaliskuu voidaan taas aloittaa elävien kirjoissa. Eniten tässä kaikessa on ärsyttänyt se, ettei ole pystynyt liikkumaan ja tietenkin myös se että tämä koko helmikuun kestävä sairastelukierre toistuu vuosi vuodelta. Viime vuosi oli helpoin, silloinhan minulla olikin astmalääkkeet käytössä. Ne lopetettiin keväällä, koska todettiin ettei minulla mitään astmaa ole. Nyt sitten päästiin siihen ymmärrykseen, että kyseessä on infektioastma eli astma joka puhkeaa aina flunssien yhdeyssä. Kohdennettua hoitoahan sekin vaatii, on aika raskasta elämä kun kaikki voimat menevät hengittämiseen. ;D Voin sanoa, että nämä helmikuut eivät ole viime vuosina olleet lempikuukausiani.

Mutta siis se mitä piti tulla kertomahan oli tämä näky ruokapöydällä.

Miestä ei näy missään, enkä osaa nyt oikein tulkita onko tämä vinkki siitä että saan tänään istua valmiiseen pöytään, vai onko tämä vinkki siitä että voisin tehdä ruuan? Perusmukavuuden haluisena ihmisenä toki tulkitsen että kyse on ensimmäisestä ja jään mielenkiinnolla odottamaan kummasta oikeasti oli kyse. Että se siitä miesten yksinkertaisesta ja putkiaivomaisesta viestinnästä. :) Vai onkohan vika sittenkin tulkitsijassa, eli minussa tippaleipäaivoineni kun en osaa tulkita ehkä hyvinkin selkeää viestiä.

p.s. kielioppitentti läpäisty, jihaa!! En tosin saanut siitä kuin 3:n, jotta ei ne asiat nyt vielä mitenkään hanskassa ole. Harmi että tämä on sellainen aihe, jota en koe oppivani itse opiskelemalla. Opetetaanko näitä asioita jossain? Koska vähän vaikea niitä on opettaa, jos ei niitä itse 100% osaa. Näin ainakin itse ajattelen ja koen. Mitään niin suurta herkkua homma nimittäin ei ole, että yksin sen kanssa jaksaisin pakertaa, mutta oppia haluaisin vielä lisää.

p.p.s. Lapikkaat on mehiläisvahalla vahattu, saumat korjattu ja ah, ne on niin ihanat, melkein kuin uudet. Käytän niitä koko lopputalven ja jään jo nyt innolla odottamaan ensi talvea! :) Ansaittua kehua ovat jo kaupungilla herättäneet (ai miten niin suomalaiset eivät puhu ventovieraille?).