torstai 28. helmikuuta 2013

Pieni antibioottitanssi

Sain vihdoin eilen antibiootit. En olisi halunnut, mutta pakkohan se jo on... kyllä kaksi (kolme) viikkoa poissa kehästä on aika pitkään. Kyllä se astma aika pahaa jälkeä siinä tavisflunssan kyljessä nähtävästi tekee. Outoa on, aina ymmärrä en. Mutta joskos se tästä nyt sitten kun lääkitykset on kohdillaan. Alkoi sen verran houreista olemaan meno, kun yöt on mennyt yskiessä ja päivät taju kankaalla... ;D Hyvin meni vaan etelän parhaat hiihtokelit ohi suun. :( Mutta kevättä ja kesää seuraavaksi odotellessa. Nyt olisi pakko saada töitä, alkaa kukkaron nyörien avaaminen suoraan sanoen itkettää. Snif. Ei ole sairastaminen halpaa ilman sosiaaliturvaa.

Kehnosta olosta huolimatta ei ole paljoa ollut varaa levätä laakereillaan. Tänään kävimme hankkimassa massaa kartan ympärille. Todella onnistunut projektipäivä. En siitä nyt sen enempää kertoile, kun viiltää aiheettoman blogini aiheen sivusta, mutta halusin kuvin näyttää lopputuloksen. En ole koskaan ikinä ennen kohdannut niin suurta epäilyä mitään tekemääni juttua kohtaan kuin tätä. Siksipä olenkin onnellinen siitä että kaikki meni enemmän kuin nappiin, niin ajoitukset, materiaalit, tuntien kulut jne. En tiedä oliko suunnitelmamme kaikessa yksinkertaisuudessaan vain niin nerokas, että se ketutti muita? Nyt varmasti ketuttaa vielä enemmän, kun kaikki pelitti juuri niin kuin olimme suunnitelleet ja lopputulos on ainakin omasta mielestäni mahtavaakin mahtavampi. Ken paikan sattuisi tunnistamaan, niin allekirjoittanee kohteen tunnitettavaksi. :) Toivon että jonkinlainen kolmiuloitteisen rakentelun kipinä lapsiin syttyi. Itse ainakin diggaan. Yksityiskohtia on vaikea nähdä kuvista, mutta siellä on oivia oivalluksia. Myös mittakaavaa tuli pohdittua, varsinkin siinä kohtaa missä se on mennyt täysin pieleen. Kyse ei siis ole ollut ihan pelkästä puuhastelusta ja askartelusta, vaikka se kuvissa ehkä siltä näyttää. Lapset ovat niin älykkäitä, se heissä ihanaa onkin!



Ei jää viimeiseksi vastaavaksi työksi ja suosittelen muitakin lasten kanssa työskenteleviä kokeilemaan pienoismallien tekemistä luovalla rennolla otteella. Vähän vastaavaa, joskin pienemmässä mittakaavassa tein jossain vaiheessa myös päiväkodissa. Kyllä askartelu on vain kivaa. Ja lapset tykkää!


2 kommenttia:

Jovelan Johanna kirjoitti...

Mä niin kuvittelen, kuinka hauskaa lapsilla on ollut noiden parissa. Ihanaa kun susta tulee joillekin onnekkaille lapsille tuollainen puuhaava ja oikeamielinen ope!

Saariston kasvatti kirjoitti...

Kiitos, toivon että tulen suoriutumaan tulevasta työstäni edes jotenkin kunniallisesti ja kaikkia tyydyttävällä tavalla. :) Niin toivon että löytäisin paikan jossa olisi kanssani samalla aaltopituudella olevia opettajia, jotta voisimme tehdä luokkien välillä yhteistyöprojekteja, niin tykkään sellaisesta.

Kyllä heillä hauskaa oli, harmi että jokaisella ryhmällä oli vain lyhyt aika, tuplastikin olisi helposti kulunut jokaisella. Suunnitteluun pitäisi aina jättää lapsillekkin aikaa, nyt sitä ei mielestäni jäänyt tarpeeksi, mutta kaikkea ei voi saada. Rajoitteet olivat mitkä olivat. Mutta yhteistoiminnallisuus olikin päivän sana ja se toteutui hienosti, mukana on ollut kaikkia ikäluokkia ja oppilaita koulun jokaisesta luokasta.

Mutta joo, ankeampiin tehtäviin, eli raporttiin. Tuntuu että pää räjähtää. Antibiootit eivät ole sanottavasti vielä helpottaneet oloa. Huoh. Tylsää.