lauantai 5. tammikuuta 2013

Mitä tapahtuu omenalle, joka unohtuu syksyllä terassille?


Kuten kuvasta näkyy, aika hitaasti yhtään mitään.

Autoilimme tänään Harjattulan golfkentälle. Harjattulan golfkenttä on perustettu Harjattulan Kartanon maille joskus tässä omana elinaikanani. Pitipä itseni kirjoittaman paikan vaiherikkaasta historiasta. Mutta yllätyksekseni google ei tuottanut minulle tarpeeksi taustatukea tälle kirjoitukselle. Jotta taidanpa perehtyä asiaan vähän enemmän, etten mene latelemaan palturia. :) Melko kuolluttahan golfkentällä on tähän aikaa vuodesta, oikeastaan ihanan kuolutta.












Tajusin tässä samalla, etten ottanut yhtään kuvaa siitä kartano rakennuksesta! Ei mennyt ihan putkeen tämän aiheen postaus tällä kertaa. ;D Keväämmällä uudestaan.

Kerroinko muuten, että sain joululahjaksi vain pesuaineita ja rasvoja? Voin kertoa, että olo ei ollut aattona mikään hygienisin. ;) Toisaalta ihania tuollaiset käytännölliset lahjat. Lisääntyneet putelit saivatkin minut ottamaan osaa White & Freshin haasteeseen. Jotta viikon sisään tiedossa putelipostausta. Pitäähän ne puoli vuotta sitten karsitut putelit kuitenkin päivittää ennen haasteen aloitusta, niitä on nimittäin koko kaappi taas täynnä... voih.

3 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Hehhee, mä sain lahjaksi lähinnä saippuoita ja kynttilöitä. =) Ja teetä ja teekuppeja. Mitäköhän noista voi päätellä?

Mä muuten otin eilen töihin kävellessäni ihan samantyylisen kuvan havusta, missä kimalsi "kyynel". Täytyypäs mennä laittaa kuvat koneelle ja kattoa onnistuiko se.

Otatko sä kuvat aina järkkärillä, vai myös pokkarilla? Mä oon niin jämähtäny nyt tohon pikkupokkariin... en oo saanu sitä mun uutta minijärkkäriäkään oikein ollenkaan tyypiteltyä, se on ihan jääny kaappiin, koska en löydä (eli en oo ettinykään..) sille suojapussia enkä viitti kassin pohjalla kuletella.

Saariston kasvatti kirjoitti...

En muista koskaan ennen nähneeni moisia pisaroita kuusen oksilla... mutta toisaalta olenkin kulkenut silmät auki vasta vuoden. :D

Otan kuvia ihan sekaisin pokkarilla, järkkärillä ja iPhonella. Jos lähden kävelylle tarkoituksenani kuvailla samalla, silloin otan usein järkkärin, koska se kulkee niin kätevästi olalla mukana ja on kuvausvalmiina heti jos jotain kivaa näkyy. Iltasella saatan sujauttaa taskuuni pokkarin, siis jos lähden kävelylle. Useimmiten siis ulkoilutan kameraa, jotta saan itseni liikkelle. Eilenkään en ottanut yhtään kuvaa tunnin lenkillä. Ei ollut vain kuvausfiilis. Mutta olispahan ollut kamera mukana jos olisi sattunut tulemaan jotain vastaan :D

Tällä hetkellä pokkarini on kateissa. Pelottaa. Se minulla kuitenkin on usein laukussa mukana, jos joku kamera on. Järkkärin otan usein mukaan vain kävelylenkeille. On vähän turhan kallis hukattavaksi ;D Varsinkin kun ei ole edes oma. Enkä kanssa jaksa tuota järkkäriä raahata, jos lähden reissuun tai muualle kauas siten että on muutakin roinaa raahattavana. Lapissa se on mukana vain kesällä. Tosin jos nyt talvella päästään sinne, en tiedä miten kestän olla luonnossa ilman järkkäriä... pikkuhiljaa alan koukuttumaan siihen. Sain juuri isältäni oppaankin "parempia kuvia canon eos-järjestelmäkameralla".

Että mikäs tämä mun vastaus nyt oli. Järkkäri on mukana lähinnä lenkeillä... se se ehkä oli. ;)

Enkä kyllä Heli erota sun ja mun kuvissa yhtään mitään eroa. Todella hyviä on sunkin valokuvat!! Suosittelen kuitenkin noita lenkkejä kameran kanssa, tosin sulla on ne koirat... en itsekkään näe koiran ja järkkärin yhdistämistä kovin toimivana ratkaisuna. Mutta työmatkat? Onhan sulla siinä sellainen kunnon hihna, että saat sen tuosta olan? Se on ihan ehdoton. Eihän sitä muuten jaksa raijata...

Saariston kasvatti kirjoitti...

Ei sillä, että siis itse näkisin omissa kuvissani useinkaan mitään kovin ihmeellistä. Jotenkin sitä vain haluaa aina kuvan kanssa pysähtyä hetkiin... siksi tykkään kuvailla. Toisaalta se on myös neutraalia sisältöä tänne bloggeniin ;D