sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Pelkkää tulppaania ja kalaa tämä elämä?

Näin välillä tuntuu. :) Mutta kas kas, nämä tulppaani eivät ole minun ostamia! Rakas ukkeli repäisi perjantaina ja tuli kimpun kanssa kotiin. Ohhoh! Hienoa sanoisin, ja hyvin hyvin harvinaista myös. Toivon että iloni näkyi. Ja voih tuota sohvaamme. Pitäisi pehmusteet uusia... liian iso haaste vain tähänkin väliin se. Taidan peittää taas kankaalla - mitä ei näe sitä ei ole. Niinhän se menee. :)



Tästä taas tuli tänään lohikeitto. Väittävät ettei kaloilla ole tunteita, mutta mielestäni tämä pakasteesta nostettu fisu näyttää kyllä kovastikin kauhistuneelta kuolinhetkenään. :( En tiedä, minun on jotenkin helpompi syödä lihaa kuin kalaa, siis ihan henkisesti, en tajua miksi. Ehkä siksi etten pahemmin ole nähnyt teurastusta. Tänään sitä kuitenkin taas mietin, miksiköhän en myöskään pidä kalan mausta kovastikaan. Syön sitä kyllä, mutta jos itse saisin valita ruokani (aikuinenhan ei muka saa) niin kala ei välttämättä kuuluisi listalleni. Ehkä tästä otan haasteen ja opettelen valmistamaan kalaruokia joista tykkään. Tuota kalan tuloa kun ei sattuneista syistä voi estää. Ehkä kalastajakin olisi iloinen jos minä joskus tekisin kalasta jotain... hyviä reseptejä siis lohesta, siiasta, kuhasta, ahvenista otetaan vastaan... Mutta niin se kai menee, että se mitä on tarjolla ei houkuta... niinhän se aina menee.


Nyt on menossa myös korvapuustikausi. Leivoin toisen kerran viikon sisään. Hmm... tosin eilen syynä oli kylään tulossa oleva appiukko.


Tänään sitten ulkoilimme. Jäältä löytyi kauneutta.



Hiihtäessä tuli hiki, onneksi matkalla oli tolppia mihin riisuuntua. :D



Niin ja kävinhän minä perjantaina konsertissakin. Täytyy myöntää että vaikka Ainolaiset lailoivat kauniisti ja pientä showtakin olivat koittaneet rakentaa, niin en kyllä allekirjoittanut Sinikkä Svärdin ajatusta naisena olemisesta. Välillä vähän synkkä ja epämääräisen riippuvainen miehistä. Mutta antaa hänen pitää ajatuksensa, itse ajattelen ettei nainen tarvitse onnellisen elämisen elämään välttämättä miestä. Kyllä se onni voi jostain muustakin rakentua (vaikka naisesta) tai sitten vain ystävistä jne. Olen niin kyllästynyt tähän perhe on ainoa oikea tapa elää ajatteluun, että se alkaa jo ärsyttämään itseäni. Turhaan. Eläkööt jokainen kuten haluaa ja olkoot kaikki arvostelematta toisten ratkaisuja tai mahdollisia pakkotilanteita. Niin...


Aurinkoa silti kaikkien viikkoon. Itsellä se alkaa niinkin mehevillä aiheilla kuin telinevoimistelu (poikien), afrikan lähetystyö sekä seitsemän veljestä... onpa mukana myös nuijasotaa ja Ruotsin nousua ja tuhoa. :D Minä niin sanon, että vähän voi olla haastetta. Mutta haasteet on tehty voitettaviksi.

5 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Voi sua onnellista kun sait kukkia, mun mies ei muistanu koko päivää :(
Ihana tuo teidän sohva ja matto on just se jonka haluisin.

Pilvi kirjoitti...

No noista pullista kalastaja ainakin varmasti tykkää!

Kyllä kala hyvin laitettuna on mun mielestä ihan parasta gourmet-ruokaa. Sen kanssa täytyy vaan varoa, ettei mene ylikypsäksi. Helpoin tapa saada hyvää, on heittää sisään yrttejä, suolaa ja voita ja pitää 30 uunissa. Tai ehkäpä olet kokeillut jo tätäkin ja et vaan yksinertaisesti tykkää :(

Saariston kasvatti kirjoitti...

Luulen että kalaongelmassa on kyse yliannostuksesta. Lapsesta asti sitä ollut aina tarjolla, kuhaa varsinkin jota verkoilla on tullut aina paljon. Ehkä on aika löytää se oma tapa valmistaa niitä kaloja ja löytää ne siten uudelleen. :) Ammattitaidosta ei nimittäin kokeillani ole ollut puutetta ;D Saas nähdä josko ihme vielä tapahtuu ja osaan nauttia kaloista joita joka suunnasta tuntuu eteeni tunkevan. :)

Nanna: itse en oikein tajua naistenpäivän ideaa enkä edes logiikkaa suhteessa historialliseen ajatukseen... mutta ei kai kaikkea tarvitse ymmärtää. Rakastan tuota sohvaa ja mattoa kanssa. Samaa sarjaa on nojatuolitkin, toinen on raatona koska entisöinti projekti on jo aloitettu (3v sitten) ja toinen kohtuu kasassa olohuoneessa. <3

Jovelan Johanna kirjoitti...

Huomenta Saaristorska!

Täällä on melkein saatu toinenkin silmä auki ja lukutaito on kohdillaan: "onneksi matkalla oli tolppia mihin riisuuntua." ja tämä lukee: onneksi matkalla oli tolppia mihin istuuntua. :D

Ajattelin ilahduttaa sua parhaimmalla kalareseptilläni. Se on helppo ja se on herkkua.

Tarvitaan fileroitua kalaa, sitruunaa, voita, suolaa ja mustapippuria. Kastikkeeseen kermaa ja katkarapuja, maizenaa (kastikesuuruste) sekä sipulisilppia. Jos tykkäät kapriksista, varaa niitäkin.

Voitele hieman uunivuokaa. Lätki fileet vuoan päälle. Suolaa maun mukaan ja pippuroi kevyesti. Veistele juustohöylällä voista pitkiä lastuja ja laita ne fileiden päälle. Pese sitruuna ja leikkaa se ohuen ohuiksi viipaleiksi. Laita viipaleet voin päälle. Uuniin, 200C kunnes kala on kypsä.

Laita sillä aikaa kermaa kattilaan ja lisää sipulisilppu. Anna sipulien pehmetä, lisää hieman sitruunamehua. Kuumenna kastike ja lisää maizenaa kastikkeen sakeuttamiseksi.

Kun kala on kypsää, kaada vuokaan valunut kala-voi-sitrunaliemi kastikkeeseen. Tarkista maku, suolaa, pippuria. Suolan sijaan käytän usein kalaliemikuutiota.

Kuumenna kastike ja lisää katkaravut. Ota kastike heti pois lämmöltä, ettei katkaravut nahistu. Jos tykkäät kapriksista, lisää hieman niitä kastikkeeseen.

Takuuvarmasti hyvää, promise!

Saariston kasvatti kirjoitti...

Ommmm.... kuulostaapa herkulliselle, sitruuna ja voi yhdessä, ei voi olla pahaa. :D Tämä siis printtaukseen ja keittiöön päiväänsä odottamaan.