Vaikka lähes kaikissa blogeissa on riemuittu ensilumesta kuvien kera, teen sen minäkin. Onhan se aina yhtä hämmentävää ja ihanaa. Varsinkin kun sitä tulee noin paljon, eikä itsellä ollut minkään näköistä tarvetta lähteä pidemmälle ajomatkalle. Eikä nyt tohdi ajatella sitä, että ylihuomenna sataa jo vettä. Oli se eilinen vain jännä päivä. Onneksi kalastaja tuli jo torstaina kotiin, ei olisi perjantaina ollut kesätassuilla asiaa niin pitkän matkan ajamiseen enä ollenkaan.
Omm....
Onneksi meillä kesä- ja talvirenkaita säilytetään kirjaimellisesti kivenheiton päässä asuvan vuokraemännän tallissa, jotta meidän ei tarvinnut liukastella kesätassuillamme kuin n. 100 metriä. Ok, en ehkä heitä kiveä 100 metriä. Itseasiassa oli ihan hauskaa kokeilla miltä se tuntui, kesärenkaat ja jäinen tie, sanoisinko että hitaillakin nopeuksilla jarrutusmatka oli aika pitkä. ;) Itse henkilökohtaisesti ihmettelen vieläkin sitä, miten tämä tuli ihmisille yllätyksenä. Koko viikkohan on on puhuttu siitä, että viimeistään perjantaina sataa lunta? Ambulanssien ja paloautojen liikehdinnän määrästä päätellen aika monella oli kesärenkaat vielä alla. Itse olin hyvin tietoinen tästä tulevasta säätilasta ja siksi kalastajakin tuli kotiin torstaina, eikä perjantaina!! Renkaiden vaihtokin jäi ihan tietoisesti viikonlopulle, koska pakollista reissaamista ei ollut tiedossa. Sitä vain, että eivätkö autoilevat ihmiset seuraa säätietoja? Itse olen ollut korvat auki jo kuukauden päivät mahdollisten yöpakkasten varalta. Jaksan aina vain ihmetellä. :)
Niin joo, kerroinko jos siitä, miten olen ihmetellyt kauppakeskusten parkkihalleissa pylväisiin törmäileviä autoilijoita? Noo, en ihmettele enää. Itsekin kolhaisin viikko sitten Kalevini pylvääseen, en onneksi pahasti, mutta muiston siitä sain aikaiseksi pintaan kuitenkin. Ei se siis pikkuautollakaan kovin vaikeaa ollut. Tai sitten kuvittelin autoni vielä todellisuuttakin pienemmäksi. No, tekevälle sattuu, eipä se oman auton kohdalla niin haittaa. En muutenkaan haluaisi autoa, jossa en yhtään naarmun naarmua kestäisi, vaikka tämä olikin elämäni... ups, kolmas auton naarmutus. Hui.
Illan ohjelmassa, päivän siivouksen ja renkaiden vaihdon jälkeen, oli herkuttelua kynttilänvalossa. Sitä ennen kuitenkin siirsin 2 vuotta (!!!!) juurtumassa olleet kasvit vihdoin multaan. Hyvin nuo viherkasvit porskuttivat pelkässä vedessä, uskon siis todellakin niihin vesikiertoisiin kasviseiniin, jollainen olisikin joskus kiva saada.
Koska meillä sattuineista syistä on tällä hetkellä todella paljon siikaa ja uutuutena myös siian mätiä, päätimme viettää oikein herkkuherkku illallisen kuohuvan kera. Siianmätileipiä (saaristolaisnappeja, punasipulia, creme freshiä, siianmätiä, valkopippuria ja oman maan tilliä), kreikkalaista salaattia (jossa kyytipoikana citymarketin herkkutiskin marinoituja valkosipuleita ja oliiveita - namnamnam) sekä alkossa mädin kanssa suositeltua kuohuvaa.
Kun tuota siianmätiä on käsityönä putsailtu, alkaa kyllä ymmärtämään mistä sen korkea kauppahinta muodostuu. Juurikin siitä käsityöosuudesta. Mutta on se herkkua, tykkään siitä että maku on hyvin neutraali, voisi jopa sanoa olematon. Ei ole myöskään niin poksuvaa, kuin kirjolohen mäti, koska on pienempää. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti