Olen ollut pitkästä aikaa taas todella onnellinen. Joko olen kokenut jonkin ihmeparantumisen, hetkellisen nousuhuuman, tai sitten perjantain lääkärikäynti ja sen tuomat muutokset elämään toimivat. Olo on mitä mahtavin, tulevaisuuteen luottavin ja mitäs muita ylistyssanoja tässä vielä käyttäisi. Nautitaan tästä. Tätä tunnetta on tässä opiskelukiroilun keskellä kyllä odotettukin. Autokin tuli huollosta lähes ilmaiseksi ja vika oli juuri siinä missä kuvittelinkin, hiphei, kyllä nainen oman autonsa tuntee!
Törmäsin tähän tarinaan jossain satukirjassa, jota luin päiväkodissa lapsia nukuttaessa. Ihan aiheellista ajateltavaa myös aikuisille:
ONNI
Murmuri, pikku karhunpentu, tapasi eräänä pävänä aivan yllättäen hyvän, kauniin haltijattaren.
- Esitä minulle kolme toivomusta! Haltijatar kehotti. Murmurin mieleen tuli lukuisia vitsejä, joissa ihmiset olivat toivoneen itselleen ihan hullunkurisia asioita. Se päätti toivoa jotain järkevää, josta olisi iloa pitkäksi aikaa.Niinpä se pyysi, että haltijatar jäisi sen luokse ja täyttäisi jatkuvasti kaikki sen toivomukset. Sen lisäksi se halusi olla aina onnellinen, ja kolmanneksi se halusi olla kuolematon.
Haltijatar toteutti päivä päivältä kaikki Murmurin pienimmätkin toivomukset, ja aluksi se oli oikein tyytyväinen. Ennen pitkää elämä alkoi kuitenkin tuntua kertakaikkiaan pitkäveteiseltä, ja lopulta Murmuri menetti kokonaan malttinsa. - Eihän tämä ole mitään onnea! se huusi. - Minulla on kaikkea, mitä haluan, mutten osaa iloita enää mistään! - Onni voi löytyä vain sinusta itsestäsi, sanoi haltijatar. -Huolehdi itse onnestasi, ja muista, että onneen kuuluu aina myös hieman huonoa onnea! - Siinä tapauksessa toivon vielä yhtä asiaa, sanoin Murmuri. - Haluan elää samalla tavalla kuin ennen.
Siitä lähtien Murmuri oli taas aivan tavallinen karhunpoikanen ja telmi toisten karhunpoikien kanssa kuten ennenkin. Joskus se oli onneton, mutta enimmäkseen oikein onnellinen. Haltijatar oli ollut oikeassa: voidakseen tuntea todellista onnea täytyi välillä olla myös hieman onneton.
Harmi etten yhtään muista mistä kirjasta tämä oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti