Hei hoi hauki, nyt alkoi arki... ja aloitan sen hännättömällä ja päättömällä postauksella.

Arjen lisäksi tällä viikolla alkavat joka torstaiset epätoivoiset siivoukset (tänään tosin siivosin ensimmäisen kerran joulun jälkeen, ups). Kalastaja sai kuin saikin "sponsorisopimukset" kuntoon viime viikolla. Hän siis lähti tänään opintojen pariin ja näillä näkymin majoittuu suurimman osan arkiöistä jälleen poissa kotoa. Vähintä mitä jokseenkin siedettävä avokki voi tehdä, on tietenkin siivota omat sotkunsa aina torstaisin. :) Yleensä tämä tapahtuu siinä epätoivoisena hetkenä, kun silmät mieluummin jo lupsuisivat kiinni. Mutta torstai on kaikenkaikkiaan paras siivouspäivä. Asunto pysyy koko viikonlopun siistinä! Arkena ei niin ehdi välittää jos jossain on joku ylimääräinen tavara poikittain - tai vaihtoehtoisesti voi siivota maanantainakin, jos huvittaa. :) Jos rehellisiä ollaan, niin siinä on tavoitteeni. Imuroida sekä maanantaina että torstaina. SAAS NÄHDÄ. En lupaa mitään, ettei tarvitse pettyä.

Epätietoisuudesta johtuen meillä jäi kaikki suuremmat aktiviiteetit joululomalla suorittamatta. Köllöttelimme pitkälle kotona tekemättä yhtään mitään. Mikä teki toisaalta hyvää varmasti molemmille. Tai no, väkisin minut raahattiin lähes niskasta kantaen uimaan ja salille joka toinen päivä... ja jos ei sinne, niin vähintään kävelylle. Ja silti aika juoksi kuin hevonen... en tajua miten on voinut kulua jo kolme viikkoa siitä kun pakkasin kaikki opiskeluista muistuttavat asiat mappi ööhön ja silmiltä piiloon?

Täytyy myöntää, että enemmän ehkä säälin niitä jotka olivat palautelleet opiskelujuttuja loman aikana. Toisaalta olen kateellinen että jotkut ovat vielä niin innoissaan, että jaksoivat uhrata vapaita päiviä moiseen (pakosta?). Rehellisesti sanoen teki viime viikolla ystävälleni mieli sanoa "Leave me alone", kun hän soitteli opiskelujuista... mutta toisaalta, tänään on ollut helpompi aloittaa, kun tietää että toiset on nähnyt vaivaa jo viime viikolla tai sitä ennen. :D

Enkä nyt voi sanoa, että tässä mitenkään maata mullistavan raskaita asioita olisi listallani. ;) Tänään pitää lukea vielä yksi 80 sivuinen lasten satu (jota pitää taas analysoida sieltä ja täältä) ja äsken tuossa väsäsin pienen nopean askartelun erääseen runoon (koska se oli tehtävän nimi). Voisin sanoa, että odotin näiltä opinnoiltani jotain vähän syvällisempää, mutta no... mennään sillä mitä saadaan. Tässä hän on:

Varsinaista askartelupaskartelua etten sanoisi. Mielestäni kyllä ihan eskari tasoa, toteutuskin. Näin käsityöalan ammattilaisena (joo uskokaa tai älkää) voin sanoa, että lapsilta vaaditaan kädentaidollisesti nykyään ihan liian vähän. Juuri tuossa 5-10 vuotiaina pitäisi (kauheasti ja) koko ajan tehdä käsillä jotain. Oikeastaan ihan mitä tahansa näpertelyä, jotta se motoriikkaa kehittyisi. Voin sanoa, että monelle koululaiselle tämäkin työ saattaa nykyään tuottaa ongelmia, mikä on mielestäni oikeasti pelottavaa jos lapsella ei ole mitään motorista ongelmaa. Ympyrää ei toki tarvitse osata vapaalla kädellä leikata, mutta edes pysyä viivalla. Jos saksien käytön harjoittelu aloitetaan n.3-4 vuotiaana niin on se kumma miten lapset eivät kolmessa vuodessa opi leikkaamaan viivaa pitkin. Harvoin on lapsessa vika. Eikä tämän taidon kehittyminenkään tarvitse kuin motivoivia tehtäviä ja siitä on iloa lapselle loppu elämän... ei siitä lapsesta kirurgia tule pelkällä konsolopelaamisella. :D Ei sillä, että lapsesta kirurgia tarvitsisi tullakkaan ollakseen hyvä ihminen. Jotta sellainen askartelunurkka vain nyt jokaiseen kotiin ja päiväkotiin. Olen todennut hyväksi ja innostavaksi pisteeksi... myös ne villit pojat jotka eivät jaksa keskittyä leikkeihin, ovat nauliintuneet huomattavan pitkäksi toviksi askartelemaan, leikkaamaan ja liimaamaan saadessaan vapaat kädet työlleen. Suosittelen. Sotkuistahan se on, mutta siitähän meille työläisille maksetaan ja toisaalta vanhempien puhdas velvollisuus on kasvattaa lastaan.

Tämä oli saarna. Harmi ettei kohdeyleisö varmasti tavoita tätä tekstiä. :D

Tänään alkoi myös superdieetti. Koitan noudattaa sitä parhaani mukaan, mutta en ole ankara itselleni. Enkä täysin kyllä noudata ruokavaliotakaan, mutta yritän nyt alkuun ainakin olla tarkka senkin kanssa (syön kuitenkin koululla, enkä raahaa mitään rahjoka mukanani, toivon että valikoima olisi sellainen että pysyn suunnilleen ohjeiden sisällä). Tavoitteenani on löytää oikeat annoskoot ja oikea tyyli syödä. Superdieetti on lähes täysin hiilihydraattiton dietti ja rehellisesti sanoen en halua olla osallinen sellaisessa. Soijalesetiinirakeita toki ostin, vehnäleseitä minulla olikin, kaikki kasvikset vaihdoin nyt dietin ajaksi vihreiksi ja lihat kanaan, nautaan tai kalaan. Jonkun rasvan palamista edistävän putelinkin ostin (oli ohjeissa) vaikka kovasti epäilin ja mietin uskallanko/haluanko... mutta koitetaan nyt. Ja tietenkin paljon reajuustoa ja rahkaa, sekä marjoja (vihdoin ne tulee tuolta pakkasesta syötyä)... Oikeastaan olemme huomaamattamme noudattaneet dietin ruokavaliota jo yli viikon, joten muutokset eivät ole kovin hirmuisia. Leivätön aamu on minulle vain sellainen kummajainen että hohhoijaa. Mutta ensimmäinen aamu meni ainakin ihan kivuttomasti. :) Lähtöpainoni oli aamulla VAIN 65,8 eli olen jo laihtunut viikon aikana kilon!! (Jossain vaiheessa muuten kehuin että vuosi sitten tiputtamani kilot ovat pysyneet poissa - no jaa, ovat joulukuussa kyllä tulleet takaisin - mutta ehkä se oli vain nestettä.) Tavoitteenani on siis 60 kg - olen 160 cm pitkä, ja haluan päästä eroon nimenomaan rasvasta... eli treenillä on tässä hyvin oleellinen merkitys.  Liikuntasuosituksia ja ohjeita noudatankin 100%:sti ja lisään vähän ekstraakin. Mielestäni on vain jotenkin hulluutta laihduttaa 6 kiloa kuudessa viikossa, joten siksi en ihan täysin koe tarpeelliseksi noudattaa tätä superdiettiä ravinnon osalta 100%:sti, vaan pyrin kohti tulevaa normaalia terveellisiä ruokatottumuksiani (johon kuuluvat myös hedelmät ja muunkin väriset kuin vihreät vihannekset). Toisaalta en kyllä kannusta ketään osallistujaa annetuista ohjeista lipsumaankaan, sillä uskon että tulokset eivät ole yhtä hyvät jos soveltaa. Eikä pidäkkään olla. Näin alun perusteella suosittelen vielä diettiä heille joilla tiputettavaa on. Foorumi on ihan hauskaa seurattavaa, ihmiset käyvät vilkasta keskustelua aiheen tiimoilta. Ohjeet ovat yksinkertaiset ja selvät. Liikunnan voi suorittaa kotona. Pisteet Jutalle joka jaksaa yrittää karistaa suomalaisista läskit! :D Vaikka on kuinka hänen busineksensä, niin ihailtavaa se on silti.

Vielä kun joku kehittäisi sellaisen diestin, missä ei olisi osallisena yhtään ylimääräisiä ravinteita, ns. luomudietin. :D Siitä tykkäisin kaikista eniten. Vaikka niinhän se menee että kuluta enemmän kuin syöt. Ei se niin vaikeaa ole, jos on tahtoa. Ei ihan oikeasti ole. Usein meiltä pullahiiriltä vain puuttuu se tahto pitää itsemme kunnossa.

Jotta dah, sellaista tänään maanantaina. Nyt siivous loppuun ja sitten treeni päälle. Iltalukemiseksi se satukirja. ;)

Oikein pirteetä viikkoa!!!