Haudihoo

Voihan aktiivisuuskärpänen sentään. Sellainen nimittäin pääsi puraisemaan alkuviikosta. Pureman vaikutus jatkuin koko viikon. Omat ja vähän muidenkin kouluhommat tuli suoritettua suitsaitsukkelaan, kirpparilla on ravattu, kuntoiltukin on. Lisäksi on tavattu ystäviä enemmän kuin aikoihin. Hyvin onnistunut viikko siis takana.

Kävin mm. 1700-1800-luvun taitteessa rakennetussa hirsimökissä johon ystäväni on päässyt vuokralle. Olen melkein kateellinen, mutta enemmän vain onnellinen heidän puolestaan. Ah. Oli se ihana tupa. Ompelukoneeni kyläilee siellä toistaiseksi, joten on "syytä" vierailla siellä useasti! :D

Kummityttönikin täytti tällä viikolla vuosia. Valitettavasti perhe oli vatsataudissa, mutta tytön ollessa jo siinä iässä päätin uhrata itseni pöpöille ja kävin nopeasti kiikuttamassa hänelle lahjan. Koska lahjanhan tulee toki olla kehittävä niin tänä vuonna pakettiin valikoitui WWF:n muistipeli. Kestävät puiset palikat ja tietenkin kehittää muistia ja eläintuntemusta... näin se aivopesu alkaa ;) Parin vuoden päästä menee virkkuukoukku ja lankaa. ;)) Ei vais. Pelaaminen on vain melkein parasta mitä yhdessä voi tehdä, kaiken ikäisten kanssa, siis jos multa kysytään.

Näin viikolla myös kaksi lukioystävääni. Toisen olen tainnut nähdä joskus 5 vuotta sitten, toisen tapaamisesta saattaa hyvinkin olla se 10 vuotta. Ja täytyy myöntää, että kaikki on ihan facebookin ansiota. Meillä oli ihan sairaan hauska ilta, ei muuta kuin uusiksi vain.

Lapsiakin kävin yksi aamu hoitamassa. Tähänhän nämä kuvatkin viittaavat. Ovat kyllä ehkä helpommat hoitolapseni ikinä ja palkkakin on kohdillaan. Toki asiaa helpottaa se, että toinen tytöistä oli puoli vuotta hoitolapsenani päiväkodissa, tuttu pienokainen siis.

Viikolla on ollut niin ihania ilmoja, mutta kertaakaan en ole valoisaan aikaan ehtinyt kameran kanssa ulos. Se vähän harmittaa. Täytyy toivoa kauniiden päivien jatkuvan, olisihan se mukavaa saada muutama onnistunut talviotos. Tänään olisikin selvästi pitänyt mennä mökille, mutta sen sijaan kävimmekin uimassa.

Tällä viikolla ryhmätöitä tehdessä olen jäänyt ihmettelemään tulevien opettajien atk-taitoja, ei kovin korkealla ole ainakaan omassa ryhmässämme monella. Eihän se asia minulle mitenkään kuulu, jokainen tavallaan, mutta olen hieman pettynyt kun kuvitelmani opettajan prototyypistä ei todellakaan ole paikkaansa pitävä. Prototyyppi pitää sisällään kaikesta kiinnostuneen ja edes jollakin tapaa täydellisyyttä (omassa toiminnassaan) tavoittelevan ihmisen, jolla on jonkin tason yleissivistys peruskoulun oppiaineissa. Ei faktatietoa, mutta yleissivistystä. Jonkin sortin aktiivista luonnetta - vastataan kun kysytään, ollaan oma-aloitteisia, opetellaan asioita itsenäisesti, osataan tehdä päätöksiä itse eikä aina kysytä joltakin muulta. 

Tällä viikolla meinasi eräällä opettajalla mennä hermo, kun kukaan ei vastannut hänen kysymyksiinsä. Melkein räjähti että kyllä noilla koulutuksilla pitäisi jo suu saada auki. Ja niinhän se minunkin mielestäni on. Ja siis näinhän käy keskimäärin aina, jos tietyt ja samat ihmiset eivät avaisi suutaan. Se on raskasta, kummallista ja omituista. Välillä tulee sellainen olo, että oletteko oikeasti niin tyhmiä ettette osaa vastata näihin kysymyksiin? Vaikka siitähän tuskin on kyse. Ja ei siinä prototyypin puuttumisessa myöskään ole mitään pahaa, hyvähän se että jokaisella alalla on ihmisiä moneen junaan (auta armias kuinka kamala paikka maailma olisi jos kaikki olisivat kuten minä). Ja kamalaa on myös se miten monet nuoret opettajat kuvittelevat olevansa kaikki tietäviä. Jos siihen verrataan, niin ehkä nöyryys ja hiljaisuus on tietyllä tapaa parempi vaihtoehto? Jotenkin vain olen jäänyt kaipaamaan kehittäviä keskusteluja, sellaisia missä ehkä jopa filosofisesti pohdittaisiin asioita. Nooo... onneksi tämä hoituu ajomatkoilla. ;D

Olen vain kovasti tätä(kin) asiaa ihmetellyt, sillä mielestäni tietyissä ammateissa tarvitaan tiettyjä taitoja. Ja opetusalalla pitäisi mielestäni olla jokseenkin nopeat hoksottimet... ja kiinnostunut vähän kaikesta... ja aika herkkä myös avoimeen keskustelemaan ja uskallusta kertoa mielipiteensä ja ajatuksensa... kai? No ei siitä sen enempää, ei ole tarkoitus ketään arvostella, erilaisuus on aina plussaa ja ehkä elän itse kuplassani enkä näe mitä todellisuudessa todella tapahtuu.

Nyt kun vihdoin teemme projekteja ja suunnitelmia jotka ovat aidosti käytettävissä opetustyössä olen aivan liekeissä. Onneksi vihdoin päästään edes vähän itse asiaan!

Oikein ihanaa viikon alkua. Toivottavasti liekehdintä jatkuu täällä vielä tämänkin viikon.

Kamala syksy tuntuu olevan jo kauas jäänyttä aikaa. Ja se jos mikä on ihanan virkistävää!