Pääsiäisnoita kuutamolla

Olen henkisesti irtautunut kropastani. Tai sanotaanko, että järkeni on ulkoistanut itsensä. Olen jo toista päivää melko pihalla. Tiedätte sen tunteen, kun et saa oikein mistään kiinni. Teet koko ajan jotain, usein kolmea asiaa yhtä aikaa, mutta silti tuntuu ettet saa tehdyksi mitään. Pääni menee aina välillä (usein) tähän moodiin ja tila on vähän ahdistava. Onkohan olemassa levottoman pään oireyhtymää? Kai tuo teinin läsnäolo saa sen aikaiseksi, hui, vieras kodissamme. :) Mietin vain millaisena siivoushulluna hän minua mahtaa pitää. Ja ajattelee varmasti että taivas, mitä tuo puuhaa, kun ei täällä tule edes siistimpää...

Eilen nimittäin siivosin vaatekaappini, kirjoituspöydän laatikot, kylpyhuoneen kaapit, parvekkeen talvikoristeista ja pesin keittiön. Roskaa tuli yksi jätesäkillinen ja kirpputorille menevää tavaraa 2 pirkka kestokassia (niitä punaisia Suhosen kuvioimia, you know). Niin joo, ja pitihän se varastokoppikin sitten siivota, että mahtui tavaraa sinne taas lisää odottamaan kirppistelyä.

Onneksi ruoka tuotiin nenän eteen, kunhan ensin liikuttimme nenämme oikean pöydän ääreen. On ihanaa että vanhempani (äitini) jaksavat aina tehdä pyhinä ruokaa. Olen niin kateellinen tuosta heidän ruoanlaitostaan, tai lähinnä siitä että kaikkien vuosien jälkeen tuntuu kuin äitini yhä pitäisi siitä. Minusta tuntuu niin käsittämättömälle, että toiset ovat tehneet koko työuransa ruan parissa ja sitten vielä jaksavat laittaa sitä kotonakin. Ja yllättäen kokkien lapsella ei ole edes 1% tästä innosta. Mutta 110% syömisinto minulla on... kai sekin on jotain? Mutta herkkua oli, jälleen kerran. Varsinkin tuo salaatti... OMMMMM! (Nämä eivät ole mitään vuoden ruokakuvia, mutta tuli heti taas nälkä...)

Kahviherkut unohtui kuvata. Mutta suklaakeksi/rahka leivoksia ja kuppikakkuja... OMMMM!

Tänään haravoidaan, ja kyllä, etsitään vaikka väkisin kevään ensimmäinen leskenlehti!

Etelärinne on nimittäin jo ihan sula lumesta!

Mahtavaa!