Mari A:n kirjablogin kirjoittaja haastoi minut. Koska haasteissa ajatus on aina hyvä, koitan niihin osallistua vaikka välillä ne tuntuvat kauhean työläille. Eli eipä muuta kuin suoraan asiaan... tein tämän nähtävästi hieman eri tavoin kuin Mari, mutta hyvähän se vain että sääntöjä tulkitaan eri tavoin. :D Kuvituksena kuvia viikonlopulta.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
11 asiaa minusta:
1. Olen löytänyt sisäisen tasapainoni kuluneen pari vuoden aikana. Olen aidosti onnellinen elämästä jota elän. Olen ymmärtänyt, että elämästä pitää nauttia nyt. Jälkikäteen se on mahdotonta. Kaikki on muuttunut tämän jälkeen helpommaksi. Vain itseensä pystyy vaikuttamaan. Toki välillä ärsyttää ja kovasti voi ärsyttääkin.
2. Suurena apuna tässä prosessissa on viime vuoden lopulla aloittamani kognitiivinen psykoterapia. Psykoterapia oli omalla kohdallani ratkaisu kohdata n. 10 vuotta vanhat tapahtumat. Kuvittelin pitkään että olen asioiden kanssa sinut, mutta pikkuhiljaa huomaan että olen vaiennut pahan oloni kuoliaaksi ja tappanut samalla jotain itsessäni. Tärkein ratkaistava ongelma on herkkä ärsyyntymiskynnykseni, joka osittain liittyy tempperamenttiin, mutta uskon että taustalla on muutakin. Sen jonkin elvytysyritys on nyt alkanut ja alku ainakin vaikuttaa todella positiiviselta! Rakastan itsetutkiskelua, mutta olen liian levoton luonne keskittyäkseni ajatuksiini tai oikeammin niiden loppuun saattamiseen. Siksi olen nääääääääääin onnellinen, että olen löytänyt ihmisen jonka kanssa minulla synkkaa ja joka jossain vaiheessa aikansa kuunneltuaan antaa konkreettisia ratkaisuehdotuksia ongelmatilanteissa toimimiseen joista sitten ajan kanssa etsin niitä omia toimintatapoja. Psykoterapiaa minulle ehdotettiin jo 6 vuotta sitten, koska kieltäydyin mielialalääkkeistä... mutta nyt olin siihen vasta kypsä. Näen tämän koko prosessin myös todella mahtavana tukena työlleni. Eheäksi kasvattaminen on aina ollut suuri intohimoni. Miten löytää keinot, joilla kasvattaa lapsi tasapainoiseksi ja itseensä luottavaksi, erilaisuutensa hyväksyväksi yksilöksi. Miten opettaa ihmistä tulkitsemaan omia tunteitaan kehittävässä ja positiivisessa mielessä? Salaa olen haaveillut myös psykoterpiakoulutuksesta eli ammattiin valmentautumisesta itse. Tätä tosin epäilen jo suuresti, taidan olla parempi puhumaan kuin kuuntelemaan. But never say never.
3. Olen alkanut hamstraamaan kirppareilta lautapelejä. Saattaa olla että oppilaani joutuvat tulevaisuudessa pelaamaan paljon! ;)
4. Olen niin löytänyt oman alani. Työ tuntuu yhtä aikaa haastavalta ja todella helpolta. Työssäni ei voi koskaan olla tarpeeksi valmis (eikä täten siihen voi kyllästyä) ja voin keskittyä yhtä aikaa moniin asioihin. Olen huomannut että teen sitä jatkuvasti. Moneen asiaan keskittyminen yhtäaikaa on todella turhauttavaa, jos sillä ei ole mitään tavoitetta tai merkitystä. Työssäni tästä taidosta on suunnaton apu ja se tekeekin työn itselleni tietyllä tapaa kovin helpoksi. Voi olla, että tulen aikanaan saamaan maineen ihmisenä, jolla on silmät selässäkin. Ja tietenkin ihmisenä joka puhuu eri asiaa mitä kirjoittaa, ja kirjoittaa eri asiaa mitä puhuu. :D Ja toivottavasti myös ihmisenä joka osaa nauraa itselleen, ihmisenä joka näyttää että auktoriteettejä kuuluu kunnioittaa, mutta heitä ei saa pelätä.
5. Olen auttamattoman koukussa Salkkareihin. Olen jättänyt kuluneella viikolla yhden jakson katsomatta ja se kalvaa mieltäni. S-A-I-R-A-S-T-A. Miranda (tv2) on vähän järkevämpi intohimoni. :) Ihmisen kuuluu leikkiä.
6. Tyylitajuni on kadonnut. Ottaisin sen mielelläni takaisin!
7. Olen käyttänyt kohta vuoden samaa huivia lähes päivittäin... se alkaa näyttää sille.
8. En tykkää kalaruuista. Söisin mieluummin aina lihaa. Sattuneista syistä syön silti paljon kalaa.
9. Jos haluan jotain, teen yleensä töitä sen eteen että saan sen.
10. Opin vasta tänään tarkistamaan autonrenkaiden ilmanpaineet.
11. Juhlin ihan liian vähän!!!
Marin kysymykset:
1. Suosikki näyttelijäni... hmm... minulla ei aidosti ole. Ihailen kuitenkin suuresti näitä jo reilusti eläkeiän ylittäneitä naisnäyttelijöitä. Tätä näyttelijäsukupolvea ei enää koskaan tule, he ovat aidosti ainutlaatuinen joukko näyttelijöitä tässä maassa.
2. Tykkään sekä kahvista että teestä. Useimmiten valitsen kyllä sen kahvin.
3. Suosikki vaatemerkkini tai kauppani. Voiko tähän vastata Citymarket? :D Tai kirpputori? :) No vastasin jo. Minulla ei ole mitään hajua mistä vaatteeni ovat. Ostan jos nään kivan. Aika vähän ostan vaatteita (minkä seurauksena olen huomannut kuinka nopeasti nykyvaatteet kuluvat!).
4. Mihin genreen kuuluvia kirjoja luen... ööö... mites kirjat luokitellaan? Tykkään lukea todellisesta elämästä, realistisia kirjoja. En ole siis fantasian ystävä. Kaikkia itseäni miellyttäneitä kirjoja yhdistää se, että ne voisivat kertoa suoraan jonkun ihmisen elämästä, mutta ovat kuitenkin usein kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta jostakin ajankohtaisesta teemasta. Viime aikoina kirjoissani on käsitelty kuolemaa. Prosessoin siis asioita lukemalla niistä. Ehdottomasti paras kirjasarja on silti edelleen mielestäni Untinen-Auelin maanlapset sarja. Sekoitus historiallista faktaa ja fiktiota jääkauden jälkeisestä (ja aikaisesta) elämästä euroopassa. Aivan huippu!
5. Julkkis, johon sinua on joskus verrattu. Brooke Logan kauniista ja rohkeista (olin itse silloin 10v). Kaksi viikkoa sitten eräs oppilas katsoi minua pitkään ja sanoi minun näyttävän Anna Puulta. En allekirjoita. Tai no, 15 kg laihempana ehkä jotain yhtäläisyyttä saattaisi löytyä. Tai sitten ei. Monen mielestä näytän tutulta. Minun mielestä harva näyttää tutulta. :D
6. Pidätkö itseäsi keskiverto älykkäänä, keskivertoa älykkäämpänä vai keskivertoa vähemmän älykkäänä? Hah, yhdyn Mariin itseensä. Siis minähän olen reippaasti siitä keskivertoa älykkäämmästä päästä. No ei vais. Siis pidän itseäni älykkäänä. Ennen pidin itseäni paljon älykkäämpänä kuin mitä pidän nykyään. Tietyllä tapaa tämä taitaa olla ihan oikea suunta. Olen myös huomannut, että aivoni ovat vähän väsyneet. En jaksa enää opetella jatkuvasti uutta. Kaipaan nyt sellaista tasapainoista kautta... kautta jossa minun ei ole pakko opetella koko ajan jotain uutta (jota ei tule, koska tuntuu etten kykene siihen, olen liian tiedonjanoinen). Uskon vakaasti siihen, että jokaisella meistä on jokin asia jossa olemme huippuälykkäitä. En ole vielä keksinyt mikä se itsessäni olisi, mutta toivottavasti keksin vielä joskus. ;) Tai joku muu keksii sen puolestani. Toivottavasti sillä asialla tienaa sitten hyvin. :D:D:D Tai tekee vähintään monta ihmistä onnelliseksi.
7. En usko että e-kirjat ovat minua varten. Rakastan kirjan pitämistä kädessä. Jos minun pitää lukea yli 2 sivua kirjallista tekstiä joudun aina printtaaman sen. Jossain tilanteissa e-kirja on varmasti paikallaan, mutta itse en ole siihen vielä valmis.
8. Vihaan päämäärättömyyttä, joten en osaa kävellä ulkona päämäärättömästi. Tämä on taito joka pitäisi opetella. Olen harjoitellut ja kameran kanssa hallitsen tämän taidon jo melko hyvin. Ilman kameraa joudun ottamaan tavoitteen, eli määrittämään kohteen, jotta pääsen eteen päin. :) Elämän katsominen kameran linssin läpi on tehnyt elämästäni ihanan määrätietoista päämäärättömyyttä.
9. Elämäntapani asteikolla 1-10. Lähden liikkelle pisteitä karsivalla metodilla. -1p. syön ja juon liikaa herkkuja, -1p. nukun liian vähän (kausittain), -1p. liikun liian vähän (tai kausittain liikaa). En siis ole löytänyt tasapainoa liikkumiseeni. -1p. olen korjannut ruokatottumuksiani, mutta vielä on tsempattavaa. Tämän perusteella siis arvosanani olisi 6. Haluan nostaa sen kuitenkin 7:aan, sillä osa ongelmista on hoidon alla ja kausittaisuus on jo sentään puolet hyvään suuntaan.
10.Tämän tyyppiset haasteet... ovat oikeastaan ainoita joita siedän (muodossa jos toisessa). Niistä I love your blog jne. en niin pidä. Toivon että haaste mahdollistaa sen, että kirjoittaja voi aina antaa itsestään jotain muutakin kuin vain listan uusia blogeja. :)
11. Lapsuudessa vaikutuksen tehnyt kulttuurielämys. Kyllä se ehkä kuitenkin on se näytelmä, jonka teimme luokkamme kanssa opettajan ohjaamana alakoulussa. Tämä esitettiin kerran koululle ja kerran maksavalle yleisölle. Koko ison liikuntasali oli aivan täynnä yleisöä. En nauttinut näyttelemisestä yhtään, mutta jälkikäteen ajatellen tuo prosessi on ollut todella opettava ja vaikuttanut minuun paljon. Kiitos siitä opettajalle, josta en muuten sanottavasti pitänyt, vaikka hän oli aidosti hyvä opettaja.
Ja sitten minun kysymykseni seuraaville blogeille (haasteen saa olla ottamatta vastaan, halusin vain mainita blogisi). Hauskaa toki on kuulla vaustauksesi, vaikka et haastetta eteenpäin jatkaisikaan. Ei sillä, että kysymyksissäni järkeä olisi, paitsi ehkä muutamassa. :)
1. Tämän hetken mieluisin televisio tai radio-ohjelma?
2. Perennapenkkisi kaunotar (todellinen tai haave)?
3. Yrtti jota ilman et tulisi toimeen
4. Huonekalu josta et haluaisi luopua
5. Rakkain esineesi
6. Jos saisit ilmaiseksi käyttöösi sisustusarkkitehdin, minkä nurkan asumuksessasi laittaisit hänen avullaan kuntoon?
7. Mikä maa, mikä valuutta?
8. Lapsuuden haave joka ei toteutunut (ainakaan vielä).
9. Haave jonka olet toteuttanut parin viime vuoden aikana, iso tai pieni - mieluiten joku pieni.
10. Koulutus, terveydenhuolto vai vanhustenhuolto - päätä itse millä perusteella valitset jonkun näistä
11. Velaksi vai käteisellä?
Viimeiseksi haluan vielä näyttää oman luurankopuuni. Jovelan emäntä omaansa hehkutti ja siihen jo hienot lyhdytkin valmisti. Saa nähdä josko minäkin tähän omaamme samanmoiset saisin tehtyä. Niitä olisi ihana saunasta tullessa sitten ihailla. Taustalla näkyvän talon paikalle rakennan minä toivottavasti joskus samantyylisen majani. Nykyinen on jo semisti homeessa ja pahasti vino, lähdekin taitaa pulputa suoraan talon alta. Jotta kyllä, hän on söpö. Hän olisi ihana. Hänet olisi pitänyt vain pelastaa jo yli 10 vuotta sitten. :( No okei, 20-vuotta sitten.
Nautitaan viimeisistä jään rippeistä! Kohta niitä ei enää ole. Tuntuu hassulle. Miten tämä kevät tuli näin nopeasti, lumet katosivat viikossa, merikin on meidänkin poukamassa jo lähes avoin. On se ihmeellinen tuo lämpö!
11 kommenttia:
Kiitos haasteesta ja hyvistä kysymyksistä! Vastaan tähän hitaasti mutta varmasti jossain vaiheessa. :)
Päämäärätön kävely on parasta. Suosittelen lähtemään hortoilemaan hetimiten. Olen löytänyt vaikka mitä mielenkiintoista päämäärättömästi vaellellen. Kerran sain eräältä papparaiselta kassillisen omenoitakin. :) Minä voisin puolestani harjoitella päämäärän asettamista ja päämäärään saapumista. Tuo on minun kipukohtani.
Aivan upeat kuvat sinulla oli tässä postauksessa!!
Olen hiljattain vastannut toiseen haasteeseen ja itse asiassa tähän 11 kysymyksen haasteeseenkin, joten taidan jättää tällä kertaa väliin. Kuitenkin haasteen saamisesta ja blogini nostamisesta KAUNIS KIITOS!
Kyllä se onneksi jo kameran kanssa onnistuu... Ja tiedä sitten, taitaa olla yhtä näennäisen päämäärätietoista hortoilua koko arkeni ;) älä sinäkään suotta ota päämäärää, nauti hetkestä!
Kiitos! Näin muistelinkin, siksi kaikille mainitsinkin ettei tavoite ole saada välttämättä vastauksia, vaan mainostaa teitä ;) näin on hyvä! :)
Kiitos haasteesta, saatan tarttua siihen jos jaksan, olen nykyään armottoman laiska näissä jutuissa. Mutta todella mukavalta tuntuu, että haluat kertoa muille blogistani, kiitos siitä :)
Kiitos kivasta haasteesta! Se lämmittää kovasti mieltä : )
Minäkin oon tähän 11 kysymystä-haasteeseen jo aiemmin vastannut, mutta ajattelin myös sun mielenkiintoisiin kysymyksiin vastailla. Pieni pähkäily kun tekee aina hyvää pääkopalle : )
Kiitos kivasta haasteesta! Se lämmittää kovasti mieltä : )
Minäkin oon tähän 11 kysymystä-haasteeseen jo aiemmin vastannut, mutta ajattelin myös sun mielenkiintoisiin kysymyksiin vastailla. Pieni pähkäily kun tekee aina hyvää pääkopalle : )
Ja höh, miksi tuli tuplasti, ei ymmärrä... Mutta kivaa viikon jatkoa sulle : )
Blogisi on todella mielenkiintoinen. Itse käyn suurta muutoksen tuulta, mutta pienin askelin ja itselläni on myös asioita menneisyydessä, joihin voisi terapia olla paikallaan. Olen vain kovasti ollut sitä vastaan. Olisi kiva kuulla terapiakokemuksesta lisää. Ja korjaan, vastaan siitä syystä, että en avaudu helposti kenellekkään ja tuntuu etten osaisi sitä terapiassakaan tehdä. Aurinkoista kevättä!
Juu, vastailette jos jaksatte. :) Aika työläs oli haaste kokonaisuudessaan... mutta vastaukset omiin kysymyksiini olisi toki hauska kuulla.
Anonyymi: Heh, et ole ainoa joka on terapiaa vastaan. Käsi pystyssä täälläkin! :) Tai siis en toki ole enää.Itsellä ongelma (tekosyy) oli melko pitkään puhtaasti rahakin. Ja myös se, etten halunnut alkaa miettimään lähimmäisistäni mitään pahaa. No eihän se homma nyt ihan niin mene, että heistä mitään pahaa tarvitsisi alkaa ajattelemaan. :) Paljon sitä ihminen keksii tekosyitä, kunnes ne lakkaavat.
Tavoitteenani on ollut jo pitkään kirjoittaa tästä prosessista ja miten se on alkunsa yleensä saanut, mutta jotenkin en ole jaksanut keskittyä asiasta kirjoittamiseen. Tavoitteenani on kuitenkin avata prosessia yleisellä tasolla hiukan ja kertoa omista kokemuksistani myös. Aiheesta haluan kirjoittaa juurikin siitä syystä, että se on vielä jokseenkin vaiettu ja väärinymmärretty aihe. Siksi se minua myös kiehtoi. Huomasin myös kiertäväni rinkiä, joten ajattelin josko saisin tämän avulla avattua rinkulaani hiukan. Mutta kyllä, lupaan kirjoittaa aiheesta myöhemmin lisää.
Kiitos haasteesta, tätä oli mielenkiintoista lukea, tutustui suhun vähän lisää! Sun kyssärit jäi jo kimpoilemaan mun aivoihin ja laittelen postausta tästä, kunhan ehdin!
Lähetä kommentti