piupaupiuapau pilipali pompom, sirkat soittaa katolla....

Tuntuu että monet ovat kaatuneet taas petiin. Itse ilakoin, että olen kohta jo toista viikkoa täysin terve! Ensimmäisen lenkinkin juoksin pääsiäisenä, mutta kas kummaa, siihen se sitten jäi. Miten tämän arjen saisikin niin tasapainoon, että kerran päivässä tulisi käytyä edes sillä pienellä kävelyllä. Ei se nyt niin paljoa vaadi. Tosin olen ihan törttiströpö noiden sijaisuuspäivien jälkeen. Koko ajan pitää tietää uutta ja ottaa selvää talon tavoista ja menoista, samalla pitäisi saada luokka pysymään kasassa ja mielellään opettaakin jotain. Nyt olen luokassa jossa on kaikki uusimmat teknologiset härpäkkeet. Toki niitä haluan käyttää, mutta aikansa menee siinäkin että pääsee edes perustoimintojen kanssa sinuiksi. Onneksi kukaan ei tullut luokkaan kun soittelin youtubesta Jukka Poikaa ja piirtelin kukkia älytaululle  videon päälle. ;D On ne vain hauskoja pelejä... ja pitäähän harjoitellusta tehdä hauskaa!

Vähän niin kuin tuo kissa tekee piehtaroinnista tuossa villamatolla. Nolona tarkisteli koko ajan ettei kukaan vain näe. :D Dementikko unohti taas, että minähän istuin siinä vieressä koko ajan. Pöljä katti, mutta suloinen.

Tekniikasta puheenollen, teknisen työn opetusneitsyyteni meni tällä viikolla!! Yhtenä kappaleena ovat oppilaat ja opettajakin. Ei ole helppoa siinäkään palikoiden pitäminen hanskassa (kirjaimellisesti). Vaikka teoriassa voisi ajatella, että tekstiilityön toimintamallit voidaan siirtää joiltakin osin teknisen luokkaan, niin ei... ei niitä voida. Mahtava aine se on silti, mutta myös vaarallinen. Kyllä teknisen työn opettajilta vaaditaan melko nopeita hoksottimia ja silmiä selkään, jotta näkee missä kukakin menee. Mutta jo näiden muutamien tuntien kokemuksella sanon, että voisin oikeasti innostua aiheesta! Ei nuo alakoulun sisällöt kuitenkaan mitään ihan päätähuimaavia ole. Tuohan on siis aine, jota monet eivät suostu ollenkaan sijaistamaan. Itse olen kaikkiruokainen. :) Ja se palkitaan. Töitä on tiedossa todella hyvin tälle kuulle.

Ja karttuva rahapussihan tietää sitä, että johonkin se pitää tuhlata. Joka keväiseen tapaan koti on alkanut ärsyttämään. Pääsiäisenä tyhjentelin keittiötä ylimääräisestä, siivosin, siivosin ja siivosin. Sitten siirryin mökille siivoamaan ja haravoimaan ja siivoamaan. Ensimmäisen kerran talven jälkeen nukuin myös omassa kopissa (kuvassa). Parit papanat vain löytyi, mutta täyskuuraustahan sekin tiesi. Yllätyksekseni löysin nämä sukset sängyn alta. Mistä lie sinne ilmestyneet? Hiihto-tonttu tullut jo kesäteloille?

Sauvat ovat muuten koomisen lyhyet!

Tykkään kyllä niin paljon tuosta meidän pienestä yökopista. Tuon muovihökkelin (on muuten autojääkaappi, arkkumallinen) kohdalle "entisöin" tai oikeammin "pelastan mitä pelastettavissa on" yhdestä ulkovajasta löytyvän lipastonraakileen. Lipastoon saa aikanaan vähän vaatetta, puhtaat petivaatteet ja toimii se hyvin myös yöpöytänä. Jos viime kevät oli värien aikaa, niin tämä kevät on selvästi mustavalkoinen. Nyt kiinnostavat nimenomaan valkoinen ja harmaan eri sävyt. 

Arjen alettua huomasin, että taas pitäisi kotonakin siivota, kun roskaa tarttuu jalkapohjiin  enemmän kuin ehtii poistamaan. Tuntuu siis siltä että elämä on ollut yhtä siivoamista viimeisen viikon ja lopputulos ei ole paljoa muuksi muuttunut. Kevät ja valo, julma yhdistelmä. Asianhan ratkaisee uusi kaluste... niin varmaan. Päätin kuitenkin laittaa ostoslistalleni Ikean malm-lipaston. Voi "Turussa ei ole mitään tekemistä" -herra sitten koota sitä ensi viikonloppuna. ;) Lipasto tulee makuuhuoneeseen sänkyä vastapäätä. Paikalla nyt oleva epämääräinen hylly/verhohärdellini ja ikuisen vanha maalattu lastulevylipasto saa lentää huitsiin. Ja samalla saa lentää myös puolet näiden kalusteiden sisältämistä tavaroista. Haluan lipaston nimittäin jäävän puoliksi tyhjilleen. Pitäähän tulevaisuuden aarteillekin olla paikkansa. Sinänsä en tiedä onko ikean malm järkevä investointi, mutta ajattelin, että se tulee varmasti pysymään Ikean valikoimassa ja siitä saa kasattua aikanaan aika isonkin säilytyskalusteen halutessaan, vaikkapa vaatehuoneeseen. Joten koitetaan nyt. Ja kivoiltahan ne on ihmisten kodeissa näyttäneet, persoonattomuudestaan huolimatta. ;)

Mutta sellaista. Hieman hiljaista pitelen juurikin töiden takia. Tänäänkin kului pitkälti päälle tunti kokeiden korjaamiseen... on se ihanaa, kun tietää että jonain päivänä sekin käy ehkä vähän helpommin!

Nautitaan vielä viimeisistä kirpeistä pakkasaamuista. Kohta niitä ei enää ole! Itse ainakin nautin siitä, kun hengitys höyryää aamulla töihin mennessä. Olen aina rakastanut sitä! Mielestäni -5 on yksi parhaista lämpötiloista +20 ohellaa.

Alla oleva kuva on tältä surullisen kuuluisalta ensimmäiseltä (ja viimeiseltä?) lenkiltä tänä keväänä.