Selasin ja selasin, etsin ja etsin... mutta ilmeisesti olin pitänyt vanhaa mansikkamaata niin kamalana, etten ole siitä yhtään kuvakaan ottanut. Mutta tässä epäselvässä kuvassa se hieman pilkistää, tuolla kissan ja puun takana. Tuollainen epämääräinen viritelmä ja vino (joka suhteessa). Mutta hyviä mansikoita siitä tuli, ei sillä mitään.
Toivottavasti tästä uudesta tulee kuitenkin vielä parempia. Noin puolet vanhoista taimista oli niin hyvässä kunnossa, että ne koitetaan saada uudessa penkissä vielä kasvamaan. Osa taimista uusistaan.
Tuonne jorpakon reunaan teimme tason, jossa voi säilyttää vähän piilossa jotain pikkutavaraa ja sieltä voi toki myös satoa poimia. Tuohon eteen ja tuonne laatikon ja puun väliin tulee tiilipohjainen taso (hiekalla peitetään tiilisen kolot, siksi sitä nyt on tuossa noin paljon). Tälle tasolle laitamme sitten kasvatussäkeissä kasvamaan mitä milloinkin huvittaa. Vanha kasvimaamme on toisen mökkimme edessä, joten tästä tulisi sellainen käyttökasvimaa mistä ehkä jaksaisi jotain joskus hakeakkin. Vanhaan kasvatuslaatikkoon laitan sitten tillitä ja persiljaa, ne mitä sitten pakastamme ja käytämme läpi talven.
Aamulla tämän projektin päätin toteuttaa ja tänään se pientä jatkokehittelyä vaille on valmis. Melko tehokasta toimintaa sanoisin. Tässä vielä näkymä mökin terassilta. Kyllä siitä kiva tulee sitten kun on vihreää! Ja punaista!! Supikoirien takia pitää tähän joku verkkosysteemi sitten marjojen kypsyessä kehitellä, mutta sen aika on sitten.
Kasvimaan taakse kasvaa hyvin tiivis vihreä ryteikkö. En ole tutustunut vielä mikä kasvi on kyseessä, mutta hienon näköinen se on kaikessa pusikkoisuudessaan. Siksi koko kasvimaa on todella hyvin suojattu alta päin... kovasti oli levinnyt ryteikkö vanhalle kasvimaalle, juuria sai kaivella urakalla.
Kuvissa näkyviin kaivonkansiin ajattelin kokeilla sitä sammaloittamista. Riippukeinun ripustamista noiden kahden puun väliin harkitsen myös tosissani. Ensimmäinen kuva on muuten tuosta vasemmalla olevan puun vierestä. :)
Että juu... sellanen selitys ja sunnuntai!
Viikonlopun toinen ilonaihe oli avoin meri. Kevät tuli todella kohisten. Viime viikolla pystyin kävelemään vielä toisesta rannasta toiseen jäätä pitkin. Näin nopeaa sulamista en muista koskaan vielä nähneeni. Mutta kyllä se vain tuntuu heti kesäisemmälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti