Täällä ollaan vieläkin keuhkojen ja sisätilan vankina. Ehkä huomenna... tai ensi viikolla... En enää herättele liikaa toivoja, jottei tule uusia pettymyksiä. Optimistina varasin kuitenkin ensi viikonlopuksi pikkuisen reissun naapurimaahan. Saa nähdä pääseemmekö lähtemään.
Nautitaan silti kaikki auringosta!
Jou!
2 kommenttia:
Toivottavasti kuntoudut ja pääset reissulle. Täällä myös napsitaan antibiootteja keuhkoihin ja eletään toivossa, että maanantaina oltaisiin työkuntoisia. Mutta en minäkään enää tämän taudin kanssa usko ennenkuin näen.
Aurinkoisia päiviä!
Toivottavasti sinäkin palaudut työkuntoiseksi. On todella lohdullista kuulla, että tätä on todella nyt liikkeellä muillakin. Itseäni ärsyttää, ahdistaa ja vielä mitä tunteita päälle eniten se, että en saa mitään lääkkeitä paitsi nuo astmalääkkeeni. Puolitoistakuukautta sitten söin kortisoni ja antibioottikuurin, sen jälkeen en ole saanut mitään. Torstaina kävin viimeksi ja sanoin, että jos oireet ei mene ohi, pitää jäädä pitkälle sairaslomalle. Nenä on tukossa ja keuhkoissa limaa, joka yskittää. Välillä tulee onneksi jotain poiskin sieltä, mutta todella vähän. Mun ymmärrykseni ei riitä siihen, miksi minun pitää vaan kärsiä ja kärsiä ilman että voisin saada mitään oloa helpottavaa lääkettä. Eikä voi olla mahdollisella astmaatikollakaan normaalia, että on 2kk tässä kunnossa. Se viikon välitervehtyminen ei tässä enä lohduta yhtään. En enä kehtaa soittaa terveyskeskukseen, eikä sinne huvita mennäkkäään kun ei sieltä mitään apua saa. En tiedä kuinka kauan pitää sairastaa että voisi saada lähetteen ammattilaiselle? Mutta en minä voi töihinkään mennä, eihän tämä parane koskaan. Työterveyteen on turha mennä, koska heillä ei ole mitään papereita tästä kevään tilanteesta. Voin sanoa että v-käyrä on TODELLA korkealla. Tulee sellainen olo, ettei oteta ollenkaan tosissaan.
Lähetä kommentti