Torstaina kävin isolla kirkolla. Kiukutti niin paljon, että kiertelin vähän ylimääräistä kukkuloilla ennen kuin suuntasin kotiin. Kai se vähän tasoitti. Ja mikäs muu syynä kuin väsymys. Ei siksi että elämäni olisi kovinkaan väsyttävää. En vain muistanut nukkua tarpeeksi (ja join liian myöhään kahvia useampana päivänä). Miten se voikin olla niin vaikeaa muistaa? Ja kun väsyttää, kaikki pienetkin vastoinkäymiset (tai niiksi tulkittavat tapahtumat) tuntuvat tuskastuttavan ylitsepääsemättömille.
Perjantaina suuntasimme moukujan kanssa mökille (vapaana vain turvallisen loppumatkan, koska en kestä sitä mourunaa kopassa yhtään enempää kuin pakko).
Kyllä alkaa neidillä olemaan ikää. Melko höppänäksi muuttui parin kissanmintun jälkeen. Olen miettinyt, onko siinä joku ikäraja minkä ikäiselle kissoille niitä saa edes antaa?
Yön aikana tuli talvi. Lauantaina ei sitten huvittanutkaan muu kuin kotiin siirtyminen. Ilta kului perustunnelmissa. Meidän uusi sänky on kyllä todella hyvä. Ensimmäiset yöt olivat vähän vaikeita, mutta nyt kuukauden käytön jälkeen huomaa, että paikat särkevät vähemmän!
Tänään sitten urheiltiin. Tunti kuntosalilla ja puoli tuntia vesijuoksua. Vesijuoksu yllättää kyllä aina pienen tauon jälkeen. Tällä kertaa oikein juoksin, pidin vauhtia jaloissa ja käsissä siis, ja kyllä tuli hiki. Yhtään pidempää en olisi jaksanut kuin sen puoli tuntia. Suosittelen kokeilemaan, ainakin jos uimaradat ovat tupasen täynnä, kuten meidän lähimmässä pikkuhallissa tuntuu aina olevan.
Ihana viikonloppu, leppoisa.
Mutta soisin sen toki vielä jatkuvan.
Ihan parasta kun päivän tärkeimmät osuudet ovat: urheilu, syöminen ja laiskottelu.
4 kommenttia:
Voi että tuon mirrukan ilmeitä... hän on varmaan loistoseuraa!
Missäs oot helmihyasintit kuvannu?
On kyllä huippuseuraa, sillä on todella seurallinen, välillä ärsyttävänkin seurallinen. Nuo ilmeet on kyllä uskomattomia, vanhuuttaan melko pöllähtäneitä useimmiten. Livenä vähän ehkä jopa surullisia välillä, kun ei tiedä onko hänellä kaikki ihan hyvin kun tuntuu että unohtuu välillä yhtäkkiä eteensä tuijottamaan tyhjään.
Jossain rehulandiassa ne kuvasin, ei mikää ketju vaan joku paikallinen... :)
On kyllä huippuseuraa, sillä on todella seurallinen, välillä ärsyttävänkin seurallinen. Nuo ilmeet on kyllä uskomattomia, vanhuuttaan melko pöllähtäneitä useimmiten. Livenä vähän ehkä jopa surullisia välillä, kun ei tiedä onko hänellä kaikki ihan hyvin kun tuntuu että unohtuu välillä yhtäkkiä eteensä tuijottamaan tyhjään.
Jossain rehulandiassa ne kuvasin, ei mikää ketju vaan joku paikallinen... :)
On kyllä huippuseuraa, sillä on todella seurallinen, välillä ärsyttävänkin seurallinen. Nuo ilmeet on kyllä uskomattomia, vanhuuttaan melko pöllähtäneitä useimmiten. Livenä vähän ehkä jopa surullisia välillä, kun ei tiedä onko hänellä kaikki ihan hyvin kun tuntuu että unohtuu välillä yhtäkkiä eteensä tuijottamaan tyhjään.
Jossain rehulandiassa ne kuvasin, ei mikää ketju vaan joku paikallinen... :)
Lähetä kommentti