Mistä tässä kaikessa onkaan kyse: Joulu

Koitin pyhäpäivän ratoksi hieman ottaa selvää, mistä tässä joulussa oikeastaan on kyse. = Rehellisesti sanoen kyllästyin hieman blogien mielestäni välillä jopa teennäiseen joululässytykseen (olette varmasti huomannut etten pidä asioiden liiallisesta... noh... ylihehkuttamisesta) ja päätin tarjota vähän fakta(?)-pohjaisemman ja mielestäni monella tapaa kiinnostavankin lähestymistavan tähän juhlaan. :) 

Jos jotain jäi selvityksestä itselleni käteen, niin ainakin se että juhlia voi hyvällä omalla tunnolla vaikka ei uskoisi oikeastaan mihinkään, ei Jeesukseen saati joulupukkiin! :) Jos joku teistä tietää kirjan, missä tätä joulun ajan historiaa on avattu selkeästi ja monipuolisesti, ottaisin mielelläni tästä tiedon. Asia alkoi nimittäin kiinnostaa ja tälläisen teoksen haluaisin tulevia jouluja varten hyllylleni. 

Ja kyllä, pidän joulusta, varsinkin nyt kun joululla voi nähdä olevan niin monia merkityksiä. Oma joulumme on kulunut ihan kotona. Itse valmistamamme pitopöytä on ruokkinut aattona oman perheeni ja eilen vielä vähän laajennetun sukulaispiirin. Tänään rauhoitumme kotona ihan kahdestaan. On tämä ihana juhla! Paljon ruokaa ja vetelehtimistä. Mutta ihanaa että blogeissa kohta taas keskitytään johonkin ihan muuhun. :)

Ja kas tässä tämän aamupäivän selvitykseni:

Joulu-sana on skandinaavinen lainasana. Sana tulee alun perin ennen kristinuskoa vietetyn talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta nimestä yule.

Kirkko yhdisti 350-luvulla hallinnollisella käskyllä aurinkojumalan juhlan Jeesuksen syntymäjuhlaan. Tätä ennen kristityt olivat viettäneet nykyisenä loppiaisena epifania-juhlaa eli Jeesuksen kasteen muistojuhlaa (mikä on uskottu tapahtuneen hänen 30-vuotispäivänään).

On lopulta hieman hassua että Kristyt viettävät joulua 24-26.12, nimenomaan Jeesuksen syntymän muistoksi, vaikka syntymän ajankohdasta ei ole mitään varmuutta. Jeesuksen syntymästä kerrotaan sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumeissa, mutta kummassakaan ei puhuta vuodenajasta mitään. Jälkimmäisessä mainitaan että Jeesuksen syntyessä paimenet olivat yöllä laitumella. Tästä voitaisiin päätellä, ettei kertomus sijoitu ainakaan joulukuuhun, sillä tuolla alueella on tuohon vuodenaikaan kylmää ja sateista, ja laumat olivat usein katetussa suojassa.

Ennen vuotta 1774 joulua juhlittiin Suomessa 4 pyhäpäivää 25-28.12. Kuningas Kustaa III vähensi pyhäpäivät kahteen, koska aatelisten ja porvarien mielestä pitkät pyhäpäivät laiskistivat palkollisia liikaa. Mistäköhän sekin johtuu että tuo 24.12, joka ei ole edes virallinen pyhäpäivä, on kuitenkin muodostunut monille palkalliseksi vapaapäiväksi ja Suomessa myös siksi suureksi juhlapäiväksi? 27.12. eli Johanneksen päivä on muuten jälleen pyhäpäivä (vuodesta 1999), mutta vain jos se osuu sunnuntaille. Mikäköhän järki tässäkin on? Vieläkö pelätään kansan laiskistuvan, jos heillä on ihan virallisesti neljä palkallista vapaata?

Ja sitten joulun ajankohta, sekin on pomppinut.

1500-luvulla paavi Gregorius XIII määräsi otettavaksi gregoriaanisen kalenterin hyppäämällä lokakuun 15. Päivästä 1582 lokakuun 25. päivään. Uudistus otettiin käyttöön ensin katolisessa kirkossa. Monissa ortodoksisissa kirkoissa juhlapäivän ajankohta määräytyy yhä juliaanisen kalenterin mukaan, eli 13 päivää ”meidän” joulua myöhemmin 7.1. (ei Suomessa). Egyptin koptilainen kirkko käyttää myös omaa kalenteriaan ja viettää jouluan sen mukaisesti koiak-kuun 29 pv, joka on meidän kalenterimme 7.1.

Protestanttinen reformi meinasi 1600-luvulla lopettaa joulun vieton kokonaan, oli se jopa kiellettykin Englannissa ja Bostonin siirtokunnassa Pohjois-Amerikassa.

Joulussa ovat yhdistyneet muinainen roomalainen saturnalia-juhla, Euroopan pohjoisten kansojen maatalousvuoden päättäjäis-ja keskitalven juhla (yule), sekä sekä Suomen maatalousvuoden päättymisen juhla kekri.

Useiden nykyisten joulunviettotapojen uskotaan periytyvän Saturnalia-juhlasta. Muinaiset roomalaiset viettivät 17 ja 23 joulukuuta välisenä aikana keskitalven Saturnalia- juhlaa, talvipäivän seisauksena 25.12. oli Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päivä. Tähän vuodenaikaan syyskylvöt oli juuri saatu tehtyä, ja oli sopiva aika juhlia maanviljelyn jumala Saturnusta. Samalla juhlan koettiin olevan hetkellinen paluu Saturnuksen valtakauden kulta-aikaan. Juhla alkoi paljain päin suoritetulla uhrilla, joka toimitettiin Saturnuksen temppelin edessä. Vuodesta 217 eaa. alkaen uhrin jälkeen järjestettiin yleinen juhla-ateria. Muuten juhla oli epävirallinen sisältäen kyläilyjä ystävien luona, yleistä hauskanpitoa, syömistä ja juomista sekä pieniä lahjoja. Erikoisuutena oli ihmisten roolien kääntyminen päälaelleen; kansalaiset vaihtoivat toogansa tavallisen kansan käyttämiin yksinkertaisiin asuihin ja kaikki käyttivät vapautettujen orjien tunnusmerkkinä toiminutta pileus-lakkia (tonttulakin esiaste?), orjilla oli lupa arvostella isäntiään ja kaikki söivät saman pöydän ääressä.

Yule ja Kekri ovat muistuttaneet myös nykyistä jouluamme vaikka ovatkin olleet sadunkorjuujuhlia (joiden ajankohta on vaihdellut), ja myös Kekri on joutunut aikanaan kiellettyhen juhlien listalle 1700-luvulla.  Kekri oli Suomessa ilon juhla, silloin laulettiin, leikittiin ja tanssittiin. 1800-luvulla siitä muodostui palvelusväen läksijäisjuhla, jota seurasi 2 viikon vapaat. Kun talossa oli syöty, juotu ja juhlittu saivat piiat ja rengit lähteä vierailemaan kotiseuduilleen. Kekrin käsitettiin vanhastaan merkitsevän vuoden vaihtumista, siksi siihen liittyi erilaisten enteiden kuulustelua ja tulevaisuuden ennustamista samaan tapaan kuin uuteen vuoteen nykyään. Kekrin toisena päivänä lähdettiin ”kekriä kiertämään”. Kylissä liikkui seurueita, joissa oli mukana kekripukeiksi tai kekrittäriksi naamioituneita hahmoja ja jotka halusivat taloista kestitystä. Kekripukki kiersi usein myös nuutinpäivänä, jolloin sitä kutsuttiin nuuttipukiksi.

Tässä vaiheessa uuvahdin joulun juhlinnan historian kanssa ja aloin miettimään, mistä se joulupukki sitten oikein tulikaan...

Ja se joulupukki…

mikäs se nyt sitten on…

Ei ainakaan alunperin sitä mitä se on nykyään. Eikä todellakaan mikään suomalainen tai rovaniemeläinen tai korvatunturin heppu… mutta tarinathan kasvavat eläessään, laajenevat, venyvät ja paukkuvat. :D

Legendan mukaan Pyhä Nikolaus (300-luvulla elänyt Myran piispa – nykyisen turkin alueella) kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana. Esim. Hollannissa lapsille jaettiin lahjoja Nikolauksen päivänä 6.12., josta tapa levisi hollantilaisten protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan, jossa vuosisatojen kuluessa Nikolauksen legendasta muodostui Santa-hahmo. Euroopassa puolestaan Martti Luther halusin korvata liian paavillistuneen Nikolauksen juhlan, ja kehitti jouluaatoksi Christkind-juhlan, jossa lahjat toi Jeesus-lapsi eikä Nikolaos. Myöhemmin Keski-Euroopassa juhlan nimi muuttui Kriss Kringleksi. Santa Clausin nykyinen ulkoasu kehittyi Yhdysvalloissa, jossa Pyhä Nikolaus ja Kris Kringle yhdistyivät ja syntyi Santa Claus - joulupukkihahmo!

Suomessa lahjoja jakava Nikolaus tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa. Tavan levittyä maahamme se yhdistyi suomaisten joulunajan naamiohahmojen kanssa (kekripukku ja nuuttipukku?). Syntyi suomalainen joulupukki, joka pukeutui ensin harmaaseen turkkiin, mutta II-maailmansodan jälkeen vaihtoin jenkkien vaikutuksesta asunta punaiseen nuttuun.

Philadelphialainen kauppias J. W. Parkinson palkkasi noin vuonna 1841 markkinointitemppuna Criscringle-asuisen miehen kiipeämään kauppansa savupiippuun. Vuonna 1863 pilapiirtäjä Thomas Nast kehitti oman versionsa Joulupukista. Hän lisäsi hahmolle viikset ja parran sekä puki sen turkikseen. Hänen vuonna 1881 julkaistu teoksensa Merry Old Santa Claus on jo melko lähellä nykyään tuntemaamme joulupukkia. Vuonna 1885 bostonilainen kirjanpainaja Louis Prang painoi joulukortteja, joissa hän esitteli punapukuisen joulupukin. Tätä ennen Joulupukin asut olivat olleet vaihtelevasti sinisiä, vihreitä, violetteja tai harmaita.

Yhdysvaltalainen Haddon Sundblom, jonka isä oli ahvenanmaalaista syntyperää ja äiti Ruotsista, piirsi vuonna 1931 Coca-Colalle joulumainoksen, jossa oli joulupukki. Ensimmäistä kertaa Sundblomin Pukki esiintyi Saturday Evening Postissa vuonna 1931. Sundblom sai tehtäväkseen seuraavienkin vuosien joulumainoksen piirtämisen, ja aina hän teki Pukille punaiset vaatteet. Lyhyessä ajassa tämä hahmo vakiintui, ja niinpä nykyisinkin ovia kolkuttelee punanuttuinen Pukki.

Eikä tämäkään asia toki kokonaisuudessaan ihan näin yksinkertainen varmasti ole… :D

Hirmuisen kiehtovaa.