Nyt
Ennen
Nyt kun olen oppinut pikkuhiljaa sanomaan "minusta tuntuu...", "minun mielestäni...", niin olen saanut todeta, että hitsiäkö se auttaa. Sitten sanotaan "sinä tunnet väärin...", "perustele paremmin"... Koitan kovaa vauhtia irrottautua tästä monimutkaisesta maailmasta. Ja olenkin pikkuhiljaa todennut että paras tapa kestää kaikkea on antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Onnistun siinä yleensä päivän tai kaksi kerrallaan. Sitä siis harjoittelemaan seuraavaksi. Oma suu kannattaa myös pitää visusti kiinni, koska sieltä tulee aina joku mielipide. Se on jännä että mielipidettä kysytään, mutta sitten hermostutaan kun ei saadakkaan vastausta joka halutaan. Sitä en ehkä koskaan tule ymmärtämään. Hyvä ratkaisu on myös antaa niin ympäripyöreä vastaus, että se voidaan tulkita kuten halutaan. Näitä onnellisia vahinkoja tapahtuu silloin tällöin.
Olen myös huomannut, etten ole niin kiinnostunut olemaan oikeasti mitään mieltä, että jaksaisin kauhean syvällisesti miettiä miksi jokin asia tuntuu minusta hyvälle tai huonolle idealle. Joten helpointa olisi olla olematta mitään mieltä. Välillä onnistun tässä ja hypin sen jälkeen lähes ilosta! Se on hassua, toiset hyppivät ilosta kun saavat sanottua mielipiteensä.
Kuten tästä ehkä huomaa, olen joutunut tällä viikolla olemaan taas kauheasti kaikkea mieltä. Ja kun joutuu olemaan paljon jotain mieltä, on sitä myös silloin kun ei tarvitsisi tai ei olisi mitään mieltä.
Tästä aikuisten maailman (vai oman maailmani vain) monimutkaisuudesta johtuen olen todella onnellinen, että kohta on viikonloppu jonka saan viettää IHAN YKSIN! Ihanaa... Oma aika, paras aika. Vielä kun sammuttaa kaikki sosiaaliset mediat ja laitteet, niin hyvinvointi on taattu. Kirja kädessä nukahtaa tunnetusti aikaisemmin kuin läppäri sylissä...
Oikein ihanaa viikonlopun odotusta meille kaikille!
Ajattelin käyttää sen askartelemalla tämän "uuden" pöydän äärellä.
Kohta on pitkät rentouttavat pyhätkin!
Jippii.
4 kommenttia:
I feel you!
Mulla noi mielipidejutut menee jotenkin kausittain, joskus oikeen haluun olla jotain mieltä ja perustella niin juurtajaksain. Ja kuuluttaa omat mielipiteeni koko maailmalle. Joskus taas ei kiinnosta yhtään.
Mä taidan myös itse välillä lukeutua niihin hyvin ärsyttäviin ihmisiin jotka vaatimalla vaativat parempia perusteluja.
Ja toisinaan ärsyttää kun ihmiset eivät perustele kunnolla sieltä tulee vaan vastauksenä; että no siksi! No joo ja taidan mä itsekkin joskus käyttää "no siksi"-lausetta :)
Pöydästä tuli muuten hieno!!
Älä lakkaa olemasta mieltä! Musta on ihanaa kun ihmiset on jotain mieltä ja toisaalta todella ärsyttävää, kun jotkut ei ole koskaan mitään mieltä. Eikä näitä "tuntuu"-juttuja musta edes tarvitse perustella aina niin erityisesti. Joskus voi luottaa intuitioonsakin ja joskus se jopa on ihan oikeassa. Pahin vastaus on musta kuitenkin aina "ihan sama" tai "mua ei kiinnosta tuollainen asia". Ja vaikka tiedän että nuo hälläväliä ihmiset pääsevät helpommalla niin en siltikään pysty ymmärtämään miten kaikki voi aina olla ihan sama.
No ei nyt kaikki, mutta joku edes silloin tällöin :)
Lähetä kommentti