tee se itse - joulukoristeet

Hidas aamu ja kynttilöitä. 

Pohdin vielä aamulla illalla katsomaani elokuvaa Kontiki, joka kertoo norjalaisesta tutkimusmatkailijasta ja kirjailijasta Thor Heyerdahlista. Heyerdahl uskoi että Etelä-Amerikasta lähtöisin olevat ihmiset olisivat voineet asuttaa Polynesian esikolumbiaanisella ajalla. Elokuva (sekä kirja johon elokuva pohjaa) kertoo matkasta jonka Heyerdahl teki vuonna 1947 Kon-Tiki - retkikunnan kanssa todistaakseen uskomuksensa todeksi. Retkikunta käytti ainoastaan esikolumbiaanisen aikakauden materiaaleja ja teknologiaa ylittäessään valtameren. Vaikka elokuva on aina pinnallinen versio kirjallisesta lähteestään, sai tämä elokuva jälleen kerran kunnioittamaan näitä sinnikkäitä ihmisiä, joilla on rohkeutta uskoa omiin teorioihinsa. On huimaa miten rohkeasti ihmiset toimivat todistaakseen teoriansa. Ei voi kuin ihailla vanhoja ja nykyisiä "tutkimusmatkailijoita", joilla on vahva usko omaan teoriaansa. Heyerdahlin kirja on laitettu varaukseen kirjastosta, pakkohan se on lukea ja tutustua tähänkin mielenkiintoiseen ihmiseen vähän enemmän.

Ihmettelystä toivuttuani siivosin pahimmat sotkut alta, pesin pyykkiä ja vaihdoin puhtaat lakanat. Kuinka ihanaa onkaan tuulettaa peittoja ja tyynyjä pihalla. Juuri tästä kerrostalossa haaveilin, nyt tästä pitäisi muistaa nauttia.

Iltapäivällä suuntasin kulkuni joulumarkkinoille. Paraisten Vanhalla Malmilla järjestetään joka joulu käsityöläisten joulumarkkinat, jotka ovat siitä symppikset, että monet myyjistä selvästi myyvät tekemiään tuotteita vain näillä markkinoilla. Tai sellainen olo minulle jäi. Ja siis ainahan se on hienoa kulkea vanhoilla kapeilla kujilla hienoissa maisemissa. Palailen Vanhalle Malmille kameran kanssa uudemman kerran, nyt oli aivan liian ruuhkaista.

Mutta kukas siellä onkaan?

Nuuttipukkiko se siellä?

Tämän tontun kannoin markkinoilta kotiin. Hän puhutteli minua niin paljon, että jouduin kävelemään koko markkinakojurivistön takaisin kaapatakseni hänet kainaloon. Mikään kevyt lasti hän ei ollutkaan, maitotonkka osoittakoon vanhan herran koon. 

Ja voi ei noita meidän ulkoseiniä... joko olisi kesä, että pääsisin maalaamaan?

Illalla Uuno Turhapuron (ihailen, ihailen ja ihailen nuoren Vesa-Matti Loirin näyttelijänlahjoja) seurassa syntyi ensimmäiset kuusenkoristeet. Päätin etten osta kaupasta yhtään joulukoristeita, vaan koitan askarrella niitä itse tässä vuosien varrella. Kaikki vanhat koristeethan myin pari vuotta sitten. Eihän tämä vielä hääppöinen alku ole, mutta alku kuitenkin. Kolmiulotteiset kuuset löytävät tiensä kuuseen, naru enä puuttuu, lopuille keksin jotain muuta.

Nyt otan kissat...