Tunnen jonkinlaista sielujen sympatiaa Petteri Saarion kanssa, jonka käsialaa nämä dokumentit ovat. Ainakin mikä tulee saariin. Jos minun ei tarvitsisi murehtia rahasta (eli työstä), eläisin saaressa. Ei, en haluaisi elää täysin karuissa oloissa, kaipaisin myös nykyajan mukavuuksia. Mutta saaret... elämää veden saartamana. Hiljaisuutta, myrskyä, raikkautta. Oih! Niin kaunis ajatus, mutta todellisuus olisi ehkä tarua karumpaa.
Nämä dokumentit ovat visuaalisesti kauniita. Petteri Saariota yhtään parjaamatta, katselen niitä silti mieluummin ääni vaimennettuna. Joku dokumenttien voimakkaassa Petteri lähtöisyydestä tökkii. Mutta se ei poista kunnioitustani sille, että hän on jaksanut dokumentit tehdä.
Dokumentit löytyvät Yle Areenasta.
Toinen luontoaiheinen löytöni on Metsän tarina -elokuva, kotimainen laatuteos.
Tarina on hieman lapsellinen, mutta kuvat hienoja ja musiikki palkittua.
Kun näitä kahta dokumentaaria katselee, ei voi kuin huokailla maamme kauneutta!
2 kommenttia:
Voi että! <3
Kyllä! <3 :)
Lähetä kommentti