torstai 13. joulukuuta 2012

Uncas Eversti Karhunpoika Virtanen

Viisaat sanovat, että asioilla on tapana järjestyä ja niinhän niillä on. Vihdoin alkaa taas onni potkimaan täälläkin päässä. Tänään meni moni asia eteenpäin. Olo on niin huojentunut. Tuntuu melkein kuin olisin vähän irti lattiasta. Pää ainakin on pilvissä. Ensimmäisen kerran sitten loppusyksyn fysioterapian aloituksen tänään oli taas päivä jolloin koin että minut otettiin vastaan ja hyväksyttiin juuri sellaisena kuin olen, että minua kuunneltiin niin hyvine kuin huonoine puolineni. Tästä on hyvä jatkaa. Olen niin onnellinen että melkein pakahdun. Viimeajat kun on ollut melkoista tunteideni lyystäystä suunnasta jos toisesta... joulun lähestyminen on myös ahdistanut, sillä itselleni joulut ovat aina todella raskaista läheisen kuoleman jälkeen. Nyt nähtävästi jo pelkkä joulun lähestyminen ahdistaa. Katselin tässä juuri vuoden takaisia kuvia kyseisestä henkilöstä ja siitä innostuneena tännekin pari viimevuotista kuvaa kaivoin. Mutta jei, tämä on ollut todella hyvä päivä! <3


Todettakoon tähän lisäksi, että Raumalla alkoi tänä syksynä ailo-koulutus, eli aineenopettajille räätäilöity luokanopettajaopinnot tarjoava koulutus. Ja arvatkaa mitä. Ei ole herrasväki kovinkaan tyytyväinen opetuksen tasoon. Ai että mikä kivi vierähti sydämeltäni. Ei minussa ole mitään vikaa (tässä asiassa). Kohtuutontahan se nyt ehkä olisikin, että juuri lukionpenkiltä saapuneet osaisivat olla yhtä kriittisiä kuin jo työelämässäkin työskennelleet. Jotenkin tämä uutinen vain helpotti minua. Jotkut muutkin ovat sitä mieltä että tuo touhu on syvältä! En minä oikeasti ole niin negatiivinen ihminen mitä itsekin välillä olen ehtinyt pelkäämään viimeaikoina. Erään viisaan sanoja lainatakseni olen olosuhteiden uhri ja aiheesta hieman turhautunut koska se uhrin rooli ei sovi tempperamenttiselle luonteelleni luonnostaan. Tämä on tärkeä pointti, jonka kanssa joutuu tekemään työtä että sen kanssa oppii elämään. Oijoijoi... odotan, odotan ja odotan kovasti!



Mutta koska olen luonteeltani oikeasti positiivinen ihminen, kerronpa teille sen, että onpas tuolla laitoksella taas päättynyt kurssi johon olen ollut erittäin tyytyväinen. Fysiikka/Kemia piti sisällään paljon tietoa, mutta koko kurssi oli organisoitu mielestäni hienosti, järjestelmällisesti ja motivoivasti. Kurssi sisälti sekä aineenhallintaa että opetusmenetelmiä, ja tämä jälkimmäinen on aika harvinaista herkkua opetussisällöissämme noin yleisesti, vaikka niitä luulin tulleeni opiskelemaan, en pelkkää aineenhallintaa. Vetäjänä oli nuori opettaja, joka veti ehkä ensimmäisen yliopistokurssinsa (?). Kyllä siinä olisi monella konkarilla opittavaa. On ehkä hieman liitoiteltua väittää että intopiukeena lukisin tenttiin, mutta ei se kaukana ole, koska homma on kokonaisuudessaan hoidettu hyvin ja motivoivasti. Lähes yhtä hyvään suoritukseen ollaan päästy matematiikan kanssa, joskin tuntuu että heikot eivät saaneet tarpeeksi tukea oppimiseen ja asiat hallitsevat taas turhautuivat sisältöjen helppouteen. Ehkä keskivälillä oli kaikki hyvin. :)

 



Ja mistä tuo tekstin otsikko oikein tuli? No tietenkin täältä: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288523814180.html#comments-anchor. Nämä on aina yhtä hauskoja... ja surullisia.


Kuvassa olevat, alkuvuodesta tekemäni tumput ja pipo on ollut kyllä kovassa käytössä. Harmi ettei tuosta langasta ole tällä kaudella tarjolla mitään kivoja värejä.


Ei kommentteja: