Möet

Piipahdin viikonloppuna pikavisiitillä Helsingissä. Illan pääosassa olivat:

Kuten huomaatte, janoisten sankari oli avaamassa pulloa ennen kuin ehdittiin kaverikuvaakaan ottaa. Kyllä oli ihana ilta. Oikein maailmanparannus viikonloppu. Tapasin nimittäin Aasian reissullani erään tytön, jonka kanssa olemme pelottavan samanlaisia. Ihmettelemme samoja asioita maailmassa ja nyky-yhteiskunnassa. Ja meillä molemmilla menee välillä totaalisesti hermo. Usein perustellusti, mutta silti turhaan. Se on kiehtovaa. On yleisestikin ihanaa olla välillä jonkun kanssa, jonka elämä ei pyöri miehen tai lapsen ympärillä. En sano että siinäkään mitään pahaa on, mutta ei sitäkään aina lapseton jaksa (eikä tarvitsekaan jaksaa). On ihanaa kun on löytänyt sielun sisaren, jonka kanssa on helppo olla.

Vaikka ystäviä siellä suunnalla onkin paljon, niin yhteen se treffatava pitää aina kerrallaan rajata ettei tule sosiaalista ahdistusta. ;) Tässä hommassa on muutenkin käynyt vähän niin miten arvelinkin. Kauhea ruikutus oli silloin kun muutin, että älä muuta... mutta nyt kolmen vuoden jälkeen en kuule kenestäkään oikein yhtään mitään. Olen jokaista vuoronperään pyytänyt kyläilemään täällä sen tarkemmin määrittämättä päivämäärää tosin, mutta eipä ole näkynyt. :) Jotta onneksi tiesin, että se "älä muuta"- anominen on aika toisarvoista. Aina kannattaa tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee. Tosin siis en minä heitä syytä, kyllä tässä itsekin olisi aktiivisemmin voinut yhteyttä pitää (paljon aktiivisemmin!). Nyt alkaa elämä sen verran tasaantumaan, että taas jaksaakin. Se on kivaa. Ikävähän heitä ihanaisia on ja ovathan he täällä kuitenkin monet myös käyneet. Jotta en nyt ruikuta! :) Mutta useamminkin saa toki tulla. Ja useammin pitäisi myös kutsua. On se vain masentavaa, miten nykyään ei muka jaksa nähdä yhtä usein. Ystäväthän on kuitenkin elämän suola ja pippuri, vai oliko se sokeri. Vaikka onhan se yökyläily aina prosessina raskaampi kuin parin tunnin visiitti, tässäkin iässä jo.

Menomatkalla tein tämän ystäväni kesällä (!) lahjaksi tilaaman huivin vihdoin valmiiksi. Melko yleellinen huivi, ihanan ilmava ja lumipallomainen, mutta käyttäytyi kuin ameeba. Venui ja vanui joka suuntaan. Tosi outo. Toivottavasti saaja tykkää silti. Kyllä minä sen olisi voinut itsekin pitää. ;)

Pieni kaupunkivisiittikin piti tietenkin tehdä hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Pääosassa oli kuitenkin kierros Wanhan perinteisillä joulumarkkinoilla. Kivoja juttuja siellä olikin... Ihanin on kuitenkin tuo rakennus. Kuinka monet hipat siellä opiskeluaikana tulikaan vietettyä. Nyt niitä jo melkein haluaa muistella.

Mukaan tarttui vain nämä:

http://www.elvari.fi/
 

http://www.annapusu.com/

Fiina-neuleesta puolestaan poimin matkaani nämä:

Ja kotimatkalla Turun Wanhan Suurtorin joulumarkkinoilta nämä:

Oivoi. Odotan jo melkein että saan ottaa uusinnan tästä viikonlopusta!

Arki oli nimittäin karu. Lunta oli satanut valehtelematta puoli metriä... tai ainakin 30 cm. Meni ihan puhinaksi kolatessa ja vieläkin on auto hangen keskellä.