Sellainen on ainakin ollut tunnelma viime illat/päivät. Uni suoraansanoen kutsuu luokseen. Eilen koitin tehdä tutkimusta siitä, miten nopeasti mies humaltuu / sammuu virolaisesta pippurivodkasta. Mutta niinhän siinä kävi, että uni voitti taas ensin.
 |
| Rakkaani joulupäivitys ;) |
Viikko on kulunut pitkälle ystäviä tapaillessa (ihanaa kun on aikaa), joululahjapajaa laiskasti pyöritellessä, joitakin lahjoja ostellessa ja tänään kävimme hoitamassa myös ruokaostokset alta pois. Voiton puolella siis ollaan. En kyllä tajua mikä siinä on, että joka joulu pitää edes jotain pieniä lahjoja ihmisille antaa? Tänä vuonna olin sen verran viisas, etten sortunut edes tuohon "en anna kenellekään mitään" mantraan vaan luovutin jo viime viikonloppuna tietäen että kutimet tulee käymään vielä aattoa edeltävänä iltana, ja niinhän siinä tulee käymäänkin. Mutta on se nyt kivaa antaa jokaiselle jotakin, edes jotain pientä.
Kalastajakin saapui kotiin pitkästä aikaa ja meinaa pysyä täällä jopa lähes 3 viikkoa. Hämmentävää. Tammikuussa hänellä alkaakin uudet kuviot, pääsykokeet suoritettiin onnistuneesti ja jonkin sortin työpaikan taloudellinen tukikin taitaa tulla. Mutta jee, taloudessamme on taas kaksi opiskelijaa. Hohhoijaa. Sanonko vielä, hohhoijaa!!!! Mutta no, toukokuussa on sitten molemmilla paperit kädessä ja ensi syksynä on toivottovasti jo ihan uudet kuviot. :D
Koska en luota muiden lahjontaan (no Kalastaja kävi todistetusti ostamassa minulle tänään lahjan, ja siinä lukee nyt mun nimi päällä), niin olen sitten päättänyt lahjoa itseäni:
Kylppärin avokori vaihtui vihdoin kauan haaveilemaani KUI Designin Föri kuosiseen meikkilaukkuun. Sinne mahtuu näppärästi jokseenkin kaikki tämän neidin päivittäin käyttämä kosmetiikka. Voi siis tarpeen tullen napata naps vain mukaan. Ihana.
Osan lahjoista voinkin paljastaa, koska en usko että asianosaiset täällä todellakaan piipahtelevat. Tai jos piipahtelevat, niin omapa on häpeä jos etiäppäin luette.
Kummityttöni saa aivan ihqun prinsessamekon. Olisin varmasti haljennut onnesta jos olisin saanut moisen kolmevuotiaana. Hänellä on totaali överi prinsessavaihe päällä ja ääneen hän on prinsessamekkoa kuulema kaupassa kaihoten kaivannut. Vaikka kuva on tumma, näkeehän siitä nyt silti että aika ihq on. Sellainen pehmeä vanne ja kaikki tuolla helmassa!!! ;D Lekmeristä tilasin. Voi olla että aluksi viistää helmat maata, mutta pitäähän siinä nyt olla kokoa tuleville vuosille. Onneksi on pitkä tyttö.
Miehille värkkäsin pipot. Alan vakaasti olemaan sitä mieltä, että joskus varmasti pääsisi helpommalla kun lukisi ohjeita, tai edes vilkaisisi moisia enenn kuin aloittaa. Viimeaikaisella kutomishistoriallani päästä heitetyt silmukkamäärät jne. ei aina tuntunut kovin fiksulle ratkaisulle, mutta kyllä niistä vain valmista tuli. Kalastajan pipoon on pakko tehdä vielä etuläppä, sillä mua niin paljon ärsyttää tuo väärässä paikasa oleva keltainen silmukka. :) Minään suurena käsityön taidonnonnäyteenä en näitä pitäisi, mutta eiköhän ne nyt mökillä tehtävänsä kuitenkin toimita. 100% islantilaista lampaanvillaa ovat nämä, eli lämmittävät kyllä. (Niin kävin siellä Islannissa tosiaan reissussa joskus 10 vuotta sitten... ei mitenkään hidasta lankojen käyttöä).
Kalastaja saa myös Mauri Kunnaksen musiikkiparodian, jonka löysin Turun sarjakuvakaupasta avuliaan myyjän vinkistä (todellisuudessa kävelin suoraan tiskille, kerroin kohteen iän ja harrastukset ja sanoin että antakee mulle jotain vinkkiä. Ja sieltä se sitten tuli). Nyrok citystä voi lukea enemmän vaikka täältä. Olin niin onnellinen, sillä pelkkä pipo ja t-paita tuntui jotenkin pienille lahjoille pelkästään ja tiedän että herra on fiiliksissä tästä. Vaikka joskus olisikin tämän lukenut, niin omana sitä ei hällä ainakaan ole. Pitkään olin sitä Kunnaksen Piitlestäkin miettinyt, mutta vanhempani ovat kuulemma hankkineet sen. Sinällään toimivaa, sillä minä kerään Kunnaksen kirjoja. :) Sarjakuvakaupasta saa muuten opiskelija alennusta!!
Veljeni saa puolestaan kaulahuivin ja hänen huumorilleen sopivan anonyymit eläimet sarjakuvan. Olen itse saanut häneltä mm. ne pupun itsemurha sarjakuvat. :D
Äitini lahjan olen unohtanut kuvata kokonaan, mutta mummo sarjakuvakirjan ja itsetehty kaulahuivi sinnekin suunnalle, ehkä jopa kaksin kappalein. Saa nähdä uppoaako tuo mummo huumori, voi olla että floppaa, mutta pitäähän sitä nyt testata.
Muille sukulaisnaisille olen tehnyt pääpyhkeitä. Itse sain samanmoisen joskus kevätlahjaksi jonkun lapsen vanhemmilta ja ah että on ollut hyvä ja käyttökelpoinen kapistus. Jaetaan siis hyvää lahjaa eteenpäin.
Ja tiedättekö mitä. Olen saanut valmiiksi myös vihdoin sen arpajaispalkintoni, jonka Vuokko voitti syyskuussa. Paketti lähtee matkaan heti joulun pyhien jälkeen. Varsinen nopea toimitus sanoisin. ;D Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
2 kommenttia:
Ollaan näemmä yhtä aikaa naputeltu postaukset. =)
Mulla on kai joku joulutylsyys taas meneillään. Kiva ja ei kiva. Ärsyttää kun ei saa huushollia kuntoon, toisaalta mietin että onko tässä mitään järkeä yleensäkään. Ja kuitenkin haluan näpertää niitä pieniä lahjoja sinne ja tonne. Tosi vaikea lyhyesti ja tyhjentävästi selittää... joka tapauksessa kauhee ristiriita on, kun tahtoisin täydellisen joulun ja kuitenkin se samaan aikaan tuntuu ihan typerältä.
Hohhoijaa, taidan mennä nukkumaan...
Kiitos muuten kortista!!! Oot sä kullanmurunen! Mä laitan vaan virtuaalitoivotukset aika moneen suuntaan.. kortteja vähensin tosi paljon tänä vuonna.
Olen todennut, että kyllä joulussa on kivointa se pienten lahjojen antaminen, ja saaminen. Ensi vuonna pitää painottaa, että haluan jokaiselta (sukulaiselta ainakin) yhden lahjan. :D Tänä vuonna en painottanut, enkä varmasti siksi saakkaan. Eihän niiden tarvitsisi olla isoja, vaan ajatuksella harkittuja ihan pari euron juttuja. Eihän nämä omanikaan rahallisesti kovin arvokkaita ole.
Kuusi olisi kanssa kiva, mutta en mä viiti, ei mahdu ja sotkee. Mutta jos jonkun oksan kävisi jostain taittamassa (omalta maalta). :D Mutta se toisi kyllä sen tunnelman. Kaikki muut joulukortisteet kun heitin tänä jouluna kirppislaatikkoon - eli pois. Ei yhtään enempää tavaraa tähän huusholliin enää. Onneksi kirppispaikka alkaa 7.1. voi hyvällä omalla tunnolla heittää taas mahdollisimman paljon tavaraa myyntiin. :)
Musta on ihanaa kun jouluna on aikaa (mullahan on tunnetusti ollut niin kiire, että oksat pois ;DDD) vaan olla ihmisten kanssa, eikä normaaleilla ihmisillä ole mihinkään kiire. Toki on niitä joulusuorittajia, mutta niitä nyt ei jaksa jouluna nähdäkkään.
Loirin joululevy soimaan ja kynttilät palamaan sekä valot pois, siinä on ihan tarpeeksi joulutunnelmaa. Ja ruoatkin voi ostaa suurimman osan valmiina jos niikseen. Mitä sitä stressaamaan... Tänä vuonna on kyllä hassua se, että joulutunnelman puuttumisesta ei voi syyttää mustaa joulua. Mutta ei se silti tunnu kovinkaan monella olevan vielä löytynyt, tuo tunnelma. Itse en oikein tiedä millainen se tunnelma pitäisi edes olla, ehkä kaipaan siihen jouluun niitä pukkia odottavia lapsia... aikuisten joulu tuntuu vähän naiville ilottelulle. Mutta ihanalle silti kun kaikki hiljenevät, on hiljaista täällä meilläkin kerrankin kun autot katoavat katukuvasta maanantaina klo 12 ja palaavat vasta parin päivän päästä. :) Ja sitten saa bongata niita autoilevia/pyöräileviä/juoksevia pukkeja. ;) Ihanan pienistä asioista ihminen iloa repii.
Lähetä kommentti