T.U.R.H.A.U.T.T.A.A

= Tuskaisen Uhrin Raivon Haistatus Auttaville Urpoille Tietämättömille Toopeille Aasien Aaseille.

Voimakasta höyryjen töräyttelyä luvassa.

Pahoittelen myös kirjoitusvirheiden ehkä normaaliakin tiheämpää esiintyvyyttä...

Niin sitä taas mentiin maanantaina erääseen paikkaan. Asia selvästi puhelimessa sovittu ja kerrottu mitä asia koskee. Ei enää selvemmin olisi voinut asiaa kysyä ja tarkistaa. Ajelin intoa pihkuen puolisen tuntia kohteeseen ajatuksenani, jes nyt asia menee vihdoin taas eteenpäin, toiveikkaana, innostuneena, positiivisena. No mitä tapahtuu kun minut pyydetään huoneeseen ja kysytään milläs asialla tulit? Kerroin asiani, pitkä hiljaisuus, jonka jälkeen sanotaan hyvin hämmästyneellä äänellä että tässä on nyt käynyt joku virhe. Tiedättekö sen tunteen kun valtava pettymys puhaltaa lävitsesi ja tuntuu ettet enää vain jaksa nousta. Kyse ei oikeasti ollut elämästä ja kuolemasta, mutta sillä hetkellä nuo sanat iskivät vasten kasvoja niin kovalla vauhdilla etten ole vieläkään toipunut.

Miten niin väärässä paikassa. TAAS. Mikä ihme nykyajan asiakaspalvelijoita vaivaa, kun a) ei osata laittaa lähetteitä oikeaan paikkaan, b) juoksutetaan ihmisiä turhilla ihmisillä ennen kuin voidaan ohjata heidät sinne minne kuuluu ja c) miten on niin &€%&"#&&#% vaikeaa tietää ajanvaraajalla mihin kelläkin ihmisellä on pätevyys tai mitä työtä he tekevät. Jos en olisi ollut niin totaalisesti lamaantunut olisin varmasti alkanut jo riehumaan. Kuinkakohan mones kerta tämä oli tämän syksyn aikana kun olin joko väärällä ihmisellä, ohjattuna totaaliseen väärään paikkaan tai muuten vain on tapahtunut "inhimillinen erehdys". Anteeksi voimasanat, mutta €%#€& ihan oikeesti. Eikö tässä maassa enää kenenkään tarvitse tehdä mitään oikein. Kaikki saa mokailla ihan miten huvittaa ja se on inhimillinen erehdys. Ei kuulkaa naurata enää tässä vaiheessa. Ei jaksaisi juosta ja sumplia omia menojaan sen takia että muut urpot eivät keskity työhönsä. Oon niin saakelin kyllästynyt tähän hyvinvointiyhteiskuntaan missä mikään palvelu ei toimi. Ja sen pitäisi lohduttaa, etteivät he laskuta tästä käynnistä. Ihan kuin maksaisin siitä, että minut ohjataan jatkuvasti vääriin paikkoihin väärille ihmisille. Rehellisesti sanottuna en voi kovinkaan hyvin, kiitosta vain näille mahtaville palveluille joista olen veroa maksanut. En yhtään ihmettele että moni nuori uupuu, masentuu eikä vain enää jaksa. Uskon vakaasti, että tämä yhteiskuntarakenne oikein ruokkii syrjäytymistä. Ymmärrän heitä niin hyvin, että jo melkein pelottaa. Tekee itsekin välillä mieli heittää hanskat tiskiin ja sanoa soronnoo koko paskalle. Harmi etten ihan niin eräjorma ole että ihan tuolla luonnon armoillakaan pärjäisin. Joten kai tässä kapitalismi paskassa sitten pitää pyöriä missä rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy, hyvinvoivat voivat hyvin ja huonosti voivat melko pysyvästi huonosti.

Jos näinkin pirteästi viikkonsa aloittaa, voin kertoa että seuraava päivä ei luultavasti tuo tielleen paljoa parempaa. Ei varsinkaan silloin, jos se sisältää paljon lähiopetusta. Ei jessus. Itse päivässä ei sinänsä mitään, samaa perus (mitä vittua mä teen täällä) kauraa kuin ennenkin, mutta ne asiat joita kuulin:

a) lukujärjestykset saapuvat opettajien kierrokselta 15.12, vasta tämän jälkeen voimme julkaista ensi vuoden lukujärjestykset (eli suomeksi taas joskus loppiaisena). Joo opiskelijalla ei saa olla elämää, opiskelija ei ollenkaan joudu tekemään töitä että saisi vietyä nämä saamarin paskat opintonsa loppuun. Ja mikä helvetti siinä on, että opettajat saa päättää koska heitä huvittaa pitää tunteja ja koska ei. Opiskelijat saa juosta jonkun hemmetin allekirjoituksen takia johonkin hemmetin harjoittelulomakkeeseen vaikka maailman ääristä just vaan sen takia, että Raumalla nyt on vain tapana olla vittumaisia ja kyykyttää.

b) kyykyttämisestä puheenollen kuulin, että ihmiset eivät olleet päässeet tentistä läpi sen takia, että vastaukset eivät ole olleet opettajan mielestä tarpeeksi tieteellisiä. Vastauksissa ei ole ollut tarpeeksi sivistyssanoja. Hei ihan oikeesti. Niillä sivistyssanoillahan pärjää nykyajan peruskoulussa toooosi pitkälle.

c) eräs laitoksemme maikka jossain naistenlehdessä just kehui että hänen työnsä koostuu pääosin gradujen ohjauksista tällä hetkellä. Miten ihminen edes kehtaa. Hän ei suuremmin ilmeisesti ohjaa tällä hetkellä mitään ryhmää, koska hänen ryhmästään on heikon ohjauksen takia lähtenyt pois oikeastaan kaikki. Alan olemaan vakaasti sitä mieltä että professorit ja mitkä lie ovat yksi maailman turhin ammattiryhmä. Suurin osa heistä keksii kokoajan pyörää uudelleen, mutta vain määrittelevät sitä uusilla hienoilla sivistyssanoilla, eivätkä pääse koko urallaan yhtään eteenpäin. Jos jotain opiskelujeni aikana olen alkanut vihaamaan, niin kaikkea mikä liittyy vähänkään akateemisuuteen tai ihmisiin jotka kuvittelevat olevansa oikeasti jotenkin fiksumpia vain sen takia että ovat yliopistossa opiskelleita tai siellä töissä. Ei paljon hienot ajatusrakennelma siinä opiskelijoitakaan lohduta, jos opiskelija huomaa ettei noilla ihmisillä ole nuo arkiset elämän taidot nyt ihan hanskassa. Ei siinä paljoa jaksa kunnioittaa, jos tuntuu että Piip pyyhkimiseenkin tarvitaan apua. Kyllä se mahtava akateeminen ajattelu varmasti estääkin sen muun normaalin aivotoiminnan. **Ja siis jokainenhan on ihmisenä kuitenkin hieno juuri sellaisena kuin on, en väitä sitä. Mutta edelleen vähän peräänkuulutan, että käytännön ammattiin kouluttavilla aloilla opettajienkin pitäisi olla jotenkin käytännöllisiä, joskin myös hyvin taitavia aineissaan. Ehkä tämä on liikaa vaadittu... mutta kun on niitä näkynyt, jopa tuossa opinahjossa. ;) Ja varmasti jokainen myös yrittää parhaansa. Eniten ehkä vain murehduttaa se, että niin taas vain loppui yksi kurssi ilman minkään näköistä kurssipalautepyyntöä. Se siitä uskosta, että opettajat haluaisivat kehittää työtään. Mutta ei saa yleistää, osa ihan selkeästi haluaa.

d) Sitäkin jaksan vain ihmetellä miten voi olla mahdollista, että vähistäkin tunneista osa ajasta käytetään ihan johonkin epäolennaiseen ja juuri siihen mitä itse vihoviimeiseksi ajattelisi ikinä koulussa toteuttavan, koska sitä on tehty aina ja se on aina ollut kaikista oppilaista yhtä ahdistavaa. Aina vedotaan että tunteja on liian vähän... hei haloo, voisko sitä opetustaan kehittää niin että siinä tunnissa ois enemmän SISÄLTÖÄ! S.I.S.Ä.L.T.Ö.Ä. Henkilökohtaisesti olen lakannut antamasta enää palautetta, koska olen todennut törmääväni niin totaaliseen seinään. Puolustelua ja puolustelua, eikä mikään ajatus mene muurin läpi. Olkoot sitten. Puretaan vihaan sitten tänne, kun ei voida rakentavastikaan mistään keskustella. Murs. Miten tää touhu voi junnata näin paikallaan, miten nää kaikki saamarin laitokset voi olla näin jäljessä, miten opettajankoulutuslaitokset ei ole ollenkaan kärryillä missä nykyään mennään. Sataa asiaa pitäisi tehdä oppilaiden kanssa muka yhtäaikaa ja päällekkäin, vaikka koko kasvatuksen ja opetuksen tiivistymä on lauseessa:

Jos opetat 100 asiaa, oppii oppilas niistä ehkä 10. Jos opetat kaksikymmentä asiaa, oppii oppilas niistä samat 10. Eli voit samantien opettaa vain ne 10 asiaa ja tehdä sen hyvin.

Ei se määrä härpäkettä ja lärpäkettä voita sitä sisältöä, ikinä. Jaksan uskoa että vanhat viisaudet eivät koskaan lakkaa toimimasta, ne pitää vain päivittää tähän päivään. Ja niitä voisivat opettajaopiskelijoiden opettajatkin noudattaa. Opeta ennemmin vähän ja tee se kunnolla, siitä on helppo sitten ponnistaa opiskelijan eteenpäin.

Että kiitosta vain. Hetken on taas tyynempi olo. ;D Nyt on jäljellä enää parit tentit ja ne eivät tunnetusti niin pahasti verenpainetta nostata kuin itse opetus, jotta palataan ärsytys kanavalle taas ensi vuonna. ;) Tässä alkaa tiukka loppurutistus omaehtoisten opintojeni parissa sekä tietenkin itseopiskelu aiheesta mitä minä lopulta olisin halunnut tänä syksynä opetetuista oppiaineista oppia. Ja sitten ihan omaehtoisesti tällä mahtavalla akateemisella taidollani opiskelen ne, ihan itse. Hattua silti nostan edelleen mm. liikunnan ja fy/ke opettajillemme. Ehkä Rauma ei ole vielä ehtinyt pilaamaan heitä? Tai sitten he ovat onnellisen immuuneja taudille nimeltä akateemisuus. Onneksi keväällä alkaa taas vähän käytännönläheisempi työskentely. Josko sieltä löytyisi motivaatio loppurutistukseen kun pääsee toivottavasti pitkästä aikaa oikeasti jotain puuhaamaan ja suunnittelemaankin. Kyllä se tästä, positiivisen ajattelun kautta voittoon. Kyllä kaikki opettaa, vaikka välillä "vähän" ärsyttäisikin. Ja erilaisuus on kaikesta huolimatta rikkaus!!!

Mutta silti, thank God mulla ei ole akateemista miestä! Nauroin partaani kesällä hääpöydässä, kun eräät akateemiset keskustelivat siitä ettei akateeminen varmasti pysty seurustelemaan duunarin kanssa, koska ovat niin eri aaltopituudella. Jep Jep. Vain akateeminen ihminen voi puhua tuollaista soopaa. En sitten viitsinyt sanoa, että kummasti tässä peruskoulupohjainen ja tuplamaisteri kuitenkin ihan onnellisesti yhdessä elelee ja istuu teidän arvon korkeuksienne kanssa vielä samassa pöydässä... jätin heidät kuitenkin keskustelmaan hiivan kohottavasta vaikutuksesta ja käännyin siihen suuntaan missä elämästä osattiin nauttia sillä minulle mieluisammalla tavalla! Just drink, eat and take it easy.

Huominen ON parempi päivä! ;)